Keväällä kerran, aamutuimaan ajattelin, jotta ravistanpa tuon verannan maton. Ja eiku rullalle ja töpöttelin mennä rullan kanssa rappusille ja aikani ravisteltua meinasin jotta kerta vielä ja kuin ollakkaan; kyynärpää tuuppasi selkosen selällään olevaan ulko-oveen joka tietty napsahti kiinni. Minä rennon tyynenä seisoskelin tovin ja kertasin, mitä sitä oli aamulla jo tullut tehtyä; Goiran olin käyttänyt, niinpä, aamupissalla ja jos oikein muistan, niin avainta en ollut laittanut oveen! Käännyin toteamaan, että näin tosiaan oli asianlaita. Seisoin rappusilla, sukkasillani, t-paitasillani, ilman puhelinta ja vitsit vähissä! Vara-avain pikku-keijun kotona ja ketään ei liikkunut missään, joten siitä sitten vaan lähdimme astelemaan sukkasillaan ja kiittelin itseäni, että vaikka olikin vapaapäiväni, olin sentään vaihtanut jo yönutun pois! Matka ei tietty päätä huimaa, ja liftinkin sain aika äkkiä, mutta naurua piisasi taas vähäksi aikaa.
Äsken, kun hain puita, niin tuuli paiskasi taas sen samaisen oven kiinni, mutta kerrasta viisaantuneena, mulla onkin ulkosalla vara-avainjemma!
