perjantai 29. tammikuuta 2010

TONIGHT WITH...

MISTER MOON...Siellä se taas väijyy ohuen pilviverson takana ja niin täytenä kuin olla saattaa. Vaikka kuinka seljällään syntyikin...
Tuulikellokaan ei saa sävelistään mitään tolkkua, se moikaa vaan...
Lumiset pyörteet seuraavat pihallakulkijaa ja aivan varkain selvittäävätten tiensä verannalle...
Kaikki on niin levotonta...
En valita, mutta kyllä nyt riittäisi...
Pakkaset...

Mutta me avosylin otamme vastaan kaiken mitä tuleman pitää...

Tammikuun viimeistä viikonloppua...Otetaan tästä kaikki irti...









keskiviikko 27. tammikuuta 2010

OMITUISTENOTUSTENKERHO

Tollanen kerho taas pääsi vierailemaan viime yönä keijun luona.
Yöllä sitten piti menemäni kaiken tv:n katselun,lukemisten ja virkkausten jälkeen suihkuun ja mittarissa miinuksia 25.Tulipa sitten kokeiltua kaikki vesipisteet läpi jotta ei olisi jäätynyt ja keittiön kylmävesi oli.Se sulaa äkkiä,kun laitan kuumavesipuolen valumaan ja aikansa valuttuaan tai pikemminkin hetken, pling, veden tulo loppui.Noniin,mitäs sitten...Sulakkeet katsoin,ei häiriöö.Vaatetta päälle ja kellariin ja siellä sitten liksuttelin erinäisiä jutskia ja sai siellä jo varaajakin potkuja kylkeen...Mutta ei auttanut ei!
Mikäs siinä sitten, nukkumaan ja aamulla uusiksi,ajattelin.
Mutku nukkua piti, niin kaiken maailman kauhuskenaarion örkkimörkit tuli risteilemään mieleen! Tyyliin, että tää nyt on sitten tässä, keväällä tulee vesi seuraavan kerran tupaan ja kuinka kaikki putkimiehet makailee palmujen alla näillä asteilla tai jonot on valtavia tai...
Ihminen on tosiaan omituinen!
Eipä hätiä mitiä, nyt tulee vettä tai on siis tullut jo aamusta alkaen kun hain papan paikanpäälle. Hän hetken vierailtuaan kellarissa sai taas kaiken toimimaan!
On tää niin miehinen tää maailma!
Nyt hellalla porisee soppa ja vaikka vähän on univelkaa niin ainakin tulee vettä tupaan eikä lunta, niinkuin jossain muualla,joskus.




torstai 21. tammikuuta 2010

MAALAUSPÄIVÄ




Koko päivä siinä periaatteessa meni, mutta kyllä kannatti. Onneksi tuli mietittyä "tovi" ennenkuin tein tuolle eteiselle mitään. Nyt ainakin tuli mieleinen.
Värejäkin on risteillyt mielessä vaikka mitä, mutta pohjamaalista tuli myös pintamaali. Pintoja olikin tuossa operaatiossa joka lähtöön; betonia, ponttilautajutskaa, pinkopahvia ja jotain muuta pahvia tai levyä.
Ihania nuo maalitkin, kun eivät haise ja kuivuuvat hetkessä.
Tai ainaska mä en haista mitään.
No, söinhän eilen illalla muutaman rommidonitsinkin ja aamulla aivan hirveä darra.
Pakko lopettaa toi "ryyppääminen"!
Oville en tehnyt nyt mitään, ne saavat uuden pinnan kesällä, jossain välissä.
Nyt vaan sisustamaan sitä pikkuhiljaa, pahus kun en älynnyt ottaa kuvaa siitä edellisestä kokoonpanosta.
Uudesta laitankin...



keskiviikko 20. tammikuuta 2010

NÄKÖ VAI VALO



Iltasella, hämärän jo laskettua ja kun kaikki tähdellinen on jo tullut tehtyä, on kiva kääriytyä vilttiin ja uppoutua nojatuolin syövereihin ja selailla lehtiä ja hiukka lueskella tai katsella kirjoja.
Mutku, valo on heikentynyt. Joteski noi watit ei nyt ole kohdallaan, tuntuu, että jalkalamppuunkin pitäisi kietoutua kuin orangi ikään. Miten voi olla mahdollista, että jos ennenkin ja ihan samoilla valoilla. Pitäiskö sitä olla huolestunut vai ei.
Onneksi ei ole keksinneet kynttilöihin wattimääriä; näkee minkä näkee ja ei tartte yhtään huolestua!
Kirpsakkaa keksiviikkoa kaikille! Nyt riittää valoakin,luonnonvaloa.


tiistai 19. tammikuuta 2010

KONNANKOUKKUJA

Eipä ole pitkää aikaa siitä, kun itsestä tuntui siltä, että voisi painua talviunille kuin nallekarhu konsanaan.
Vähän aikaa sitten, vapaapäivän kunniaksi, herättelin Gonnaa mökistään ja käytiin uiskentelemassa ja vähän jutskailtiin eli heräiltiin kunnolla,siis Gonna.
Sitten se painaltaa kipinkapin taas mökkiä kohden ja muorikeiju perään, että kun syödäkkin täytyisi joskus. Ohjasin sen sitten silleen puolivahingossa ruokapaikalleen ja innostuihan se sit ruokailemaan, kun aikansa mairitteli sitä!
Ja sitten taas suunta kohti mökkiä ja minä kameran kanssa kuvaa näpsimään ja se ei tykkänyt ollenkaan tollasista salamavaloista ja takajalkojen varassa ympäri ja, jes, lämpölampun alle, +40, köllöttelemään, kaula pitkällä.
Ja pirulauta kun ei millään malttais ite sinne mennä, kokoajan saa olla neuvomassa!
Pikkukeijun kanssa totesimmekin, että oliskohan markkinoita ihmiskokoisille lämpölampuille! Niin kiva olisi ihanvain hetkeksi mennä sinne lämpöilemään.









perjantai 15. tammikuuta 2010

MAGIAA...






Joskus sitä vaan onnistuu yllättämään itsensäkin. Piti vaan leipomani suolaista tai siis sämpylöitä, jotka kyllä leivoinkin ja joita nautiskelimme keijuystäväisen kera ja sitten alkoi tekemään magiaa mieli ja nyt on parit "masaliisat" valmiina, ihan ne vaan tosta yhtäkkiä vaan valmistui.
Joskus täytyy melkestä viikko suunnitella tätä tekemistä, tai väliin tuntuu, että kaikenkin tekemistä!
Joskus elämä on niin magiaa ja varmaan olisi useamminkin, kun vaan antais olla, eikä aina murehtis ja miettis niin syvällisesti.
Joskus niin pieni asia voi ilahduttaa itseään ja muitakin. Toinen masaliisa tulee ilahduttamaan, tai niin ainakin toivon, pikkukeijua!
Joskus täytyy yllättää!
Joskus toivottelen magiaa perjantaita kaikille, niinkuin nytkin!

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

KORVATULPAT

Nyt tuleekin tärkeä lista kaikille meille äitikeijuille siitä, mitä kaikkea tulee ottaa mukaan, kun lähtee pikkukeijun kanssa pikkupikkuautoajelulle lauantai-iltana ja kun pakkasta on reilusti yli 20 astetta!
Lista on seuraavanlainen: näkkileipää, tonnikalaprk, juotavaa (mieluummin lämmintä ja joka ei ole ehtinyt jäätymään), luettavaa, ohjeet;kuinka pelataan "laivaonlastattu"- peliä, hinausköyttä ja lumilapio ja kaikista tärkeimmät: korvatulpat.
Pitäs varmaan vähän selitellä! No, kun eilen illalla lättykestien jälkeen lähdimme pikkukeiju, minä ja kolme koiraamme, vielä iltaduuniin hetkeksi ja auto oli niin jäässä, niin ajattelimme, vähän vaan ja pikasesti ajella sen sulaksi, kierrellen pikkuteitä! Alku meni hyvin, mutta sitten ajattelin jotta mennäänkin tuosta noin ja vähän mentyämme olikin auraus loppunut, mutta oli siitä joku kulkenut, autolla, ja kysäsin vielä pikkukeijulta, jotta pääseeköhän siitä, johonka hän vastasi jotta pääseepääsee,mene vaan! Pääsihän sitä, aikansa, ja sitten sitä oltiinkin ja ei päästy! Jaeiku peruuttaan ja pikkukeiju työntämään ja hyvin päästiinkin, aikamme, mutta sitten se stoppas. Pikapuhelu rescue-isuzulle ja päästiinhän sitä sitten vihdoin ja viimein pois sieltä. Vaikka meinas roskakatoskin kaatua ja muori meinas jälleen kerran peruuttaa lumikinokseen...
Niin, nuo korvatulpat pitää heti työntää korviin, kun lähtee ajelulle, ettei kuule kehotusta; pääseepääsee...
Voishan sitä tietty huonomminkin lauantai-iltaa viettää, mutta hauskaa oli ja posket kipeinä, kun kippurassa naurettiin, ihmeteltiin vaan kun rescue-porukkaa ei liiemmin naurattanut!
Kuulemma vasta myöhemmin oli sitten naureskeltu...

lauantai 9. tammikuuta 2010

RÄPPÄNÄ


Läntiseltä taivaanrannalta aurinko taas luo viimeisiä säteitään tälle lauantaille, siivilöityen akkunoista sisään, luoden tunnelman, kuin asuisin lävikössä! Ensimmäisten pannullisten jälkeen melkein aina muistan miettineeni, että miksi en tee tätä useammin, kunnes huomaan tämän lävikköilmiön ja muistan, että miksi en.
Kaiholassa kun ei ole huippuimureita, jotka ahnaasti nielisivät kaiken käryn hetioitis pois. On vain tuo räppänä puuhellan yläpuolella, joka tietty ahnaasti yrittää tehdä parhaansa. Ei silti, se riittää minulle, mutta litra lättytaikinaa, paistettuna pikkulättypannulla, on kyllä räppänälle maksimi. En halua rasittaa sitä.
Nautinto tulee tietty noista lätyistä, mutta kyllä se on niin mukavaa touhuta näin armottoman pakkaspäivän aikana, lämpimän hellan äärellä.

perjantai 8. tammikuuta 2010

IHMISEN MIELI


Melkeistä kaksi kuukautta sitä jaksoi katsella ja ihailla kaikkea punaista, valkoista, hopeaa, kultaa ja ...mirhamia.Sitten yht'äkkiä tulee olo, että nyt kaikki pois ja äkkiä. Juuri kun pakkanen paukkuu parhaimmillaan ja kaikki lämmin on niin mukavaa, kuten punainen väri!
Nyt viehättää, ainakin keijua, vihreä, keltainen ja sininen, siis kylmäsininen. Ihminen on sitten omituinen. Vaan minkäs sille mahtaa mutta niin kiva on taas ottaa esille kaikkea vanhaa joka tuntuu niin uudelta, vaikka on ollut vain pari kuukautta piilossa.
Viikonloppua, pakkasten merkeissä, kyllä meitä nyt pakastetaan!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

PIKALÄHTÖ...



...telkkarin mukana kaukoitään, meinaten. Vaikka kyllä nyt mittari näyttää sellaisia pakkaslukemia, jotta tekis mieli olla kyllä jossain lämpimämmässä! Ei vaan, kyllä Suomen talvi on tavallaan ihan mukava, jos vaikka nyt olisi kunnon kesä taas tiedossa.
Tämä telkkarin ruokaohjelma varmaan ihastutti monia muitakin, teemalta tuli, varmaan koko päivän. Ihanasti kierrelty eri maiden katukeittiöitä ja kerrottiin mausteista ja muista lisukkeista. Siellä meidän jouluiset mausteemme: kaneli, inkivääri, neilikka, tähtianis yms kohtasivat ruoan. Kurkumasta on tehty tutkielma kuulemma, että se estää rintasyöpää ja kuinka kehitysmaissa ei ole ruoka-aineallergioita ollenkaan.
Aamupalaksi nautittiin riisiä ja kanaa, harvoin oli salaatteja, vihannekset käytettiin itse ruokaan ja runsaasti.Leipää ei näkynyt lainkaan, vain pieniä ihania patonkeja, joita yleensä syötiin makean kera.
Kalakeitto oli jokaisen maan ykkösjuttu, paksulla ja mausteisella liemellä.
Herää taas kysymys siitä, että mitäköhän naapurimme meinaa moisesta ruokakulttuurista, siis sopasta. Ajattelin vaan, kun taas palauttaa mieliin , mitä roskapussi on på svenska!
Palmusokeri, sitruunaruoho. tuore inkivääri, niitä täytyy keijunkin hommata ja maistella.

maanantai 4. tammikuuta 2010

PIENI ILO


Koko päivän duunissa ollessa poltteli tuo paketti torttutaikinaa pakkasessa ja kotio päästyä ei auttanut muu kuin vääntää pasteijoita, on ne niin hyviä; iso kolpakollinen, jääkaappikylmää rasvatonta maitoa ja muutama lämmin pasteija, ei voi olla parempaa! Pieni ilo!
Maanantai päivät ja varsinkin, kun tiesi, että suurimalla osalla asiakkaista on ollut hulppeat vapaat takana, ovat olleet yleensä aika kimurantteja, mutta tämä maanantai teki poikkeuksen. Kaikki oli iloisia, vaikkakin useampi oli käyttänyt tuntitollkulla aikaa siihen, että oli löytänyt autonsa kinoksien alta ja sulatellut sen ja latannut akut yms, mutta silti oltiin hyvällä päällä! Pieni ilo!
Ja eikun kohti tiistaita ja sitten ompi vapaat! ISO ILO!

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

7 KERTAA 7 ...

Luku 7 on nyt tänään ollut aika paljon tapeetilla keijun päivässä!
Kylmin pakkasyö 7:ään vuoteen, pakkasta oli kaiholan mittarissa 27 ja jotain.
Pyöreän pöydän ääressä 7 kahvittelijaa ja sen seitsemän sortin tarjottavat.
Niin, vietettiinhän tavallaan 70vee juhlia, 60+10.
Pöydän ääressä olevat olivat 28 ja 73 välissä ja meistä useamman ikä alkoi 4:lla ja mietittiin kuinka joku oli päässyt ripille silloinkun porukan nuorin oli syntynyt ja kuin porukan vanhin oli pikkupoikana ollut pilke"tehtaalla" töissä, muutaman pennin ansion toivossa, jossa hurjimmat pojanvesselit olivat lähteneet sormea lyhyempi pois.
Maailma on ihmeellinen!
Mitäköhän tämä tämän päivän synttärisankari, joka muuten on syntynyt 01.01.2000. kirjottelee ja ajattelee ja muistelee 70 vuoden kuluttua, toivottavasti muistaa sen, kun täytti 10 vee!

lauantai 2. tammikuuta 2010

TUPU,HUPU,LUPU,AKUT JA KUU


Nyt on tämän päivän aikana, eri yhteyksien mukana, tullut puheeksi saamamme joululahjat ja melkein jokainen meistä on saanut maton!
Joku on saanut lyhyemmän, korkeamman, harvemman, otsa, kokovartalo tai erivärisen.
Toinen kokee sen hyväksi, jollekin tulee näppylöitä, eräille rytmihäiriöitä, toisaalla taas nukutaan matolla kuin härskit sillit.
Joku ei voi lähteä edes etelänmatkalle, ilman että tämä matto ei olisi mukana.
Aikamoisen maton on meille joku keksinyt!
Jännityksellä jäänkin seuraamaan, mitä kaikkea tämä matto tuokaan tullessaan!
Aikamoinen taikamatto...
Niin ja tuo kuu; se kiertää taas kaiholaa, kuin kissa kuumaa puuroo.Tuntuu kuin se joka akkunasta yhtäaikaa kurkistelisi... Huh pakkasta!

perjantai 1. tammikuuta 2010

EKAA PÄIVÄÄÄÄÄ


U usia haasteita
U peita ja unohtumattomia!?!?
S imppeliä kevätkautta
I dearikkautta

V iisikymppisiä,siis yhtä juhlaa koko vuosi...
U skollisia Ystiksiä
O nkohan nyt jo syksy!?!?
S aarimatkailua...
I hqua ja ihmeellistä vuosikymmentä, siis joka suhteessa!

Tuli taas vähän leivottua näkkäreitä, onkohan niissä joku ihme jutska, kun aina tulee niin levoton olo, se on varmaankin tuo moniviljaisuus!
Tällälailla se alkaa, eli tuossa on raamit, joita toteutetaan.
Siis, itseasiassa, siinä on kyllä nyt sellaisiakin aineksia joidenka toteutukseen ei paljon tartte puuttua...Aika kuluu ja kuluu...