KEVÄT!

IHANAA! Ei sada lunta, ei ole paukkupakkasta. On ihanan kostea, keväinen, ilman aurinkoa, ilma!
Vihernäppiä kutkuttaa jo kovin, ensi viikollahan tuo mylly alkaa todenteolla taas käymään. Se on KEVÄT!
Tulkoon vaan taivaantäydeltä sitä luntakin vielä, ei haittaa, se on nyt KEVÄT!


Ihanan Lontoon-sumun on saanut aikaiseksi, täytyypi ihan fiilistellä jo senkin takia!
Niinpä; ennenkuin huomataan, onkin jo syksy!

Nyt on taas parein keijun laskeutua maanpinnalle ja elää tätä hetkeä hötkyilemättä!

Lennokasta lauantaita, teillekin!

ROMU MIKÄ ROMU

Kuinkas sitä nyt asiansa kauniisti esittäs, kun ei ilke ihan näin julkisesti oikein irrotella.
Mutta kun siis, toi lumi; keiju on nyt kolme päivää lapioinut kasvihuoneen seunustoja puhtaaksi tuosta lumesta, jälleen kerran siis ja pikkukeiju on auttanut myös. Kun tänään vuorossa olevan huoneen seinää vasten on 3 metriä lunta ja 4:n metrin leveydeltä niin olo on pikkasen voimaton! Onneksi sitten pappa tuli rattorilla avuksi ja mulle jäi lapioitavaa enää vaivaiset kolme korkeutta ja metri leveyttä, se tuntui jo ruhtinaalliselta. Mutta nyt keiju onkin sitten ihan romuna.
Sain vaihdettua kuivaa ylle ja istahdin tähän vuodatuskoneen äärelle ja vilkasin ulos niin johan taas sataa, lunta!
Ei yhtään tule keijulle yllätyksenä uutisoinnit romahtaneista halleista ja rakennuksista, lumi on aivan järkyn painavaa ja tiivistä.

Ihana kun sai taas purkaa paineet ja toivottelenkin meille kaikille nyppivää perjantai-ehtoota!

LUMETTAAKO!

Siis, mistä noita senttejä piisaa! Eilen aamullakin tuntui siltä, että koko pienen kylän lumet oli sataneet just kaiholan päälle! Eihän täältä päässyt duuniin muullakuin nelivetorescue-hälytyksellä. Ulko-oven takanakin, rappusilla joka on kunnon lipan alla, oli niin paljon lunta, jotta oikein sai käyttää voimia oven avaamiseen. Ja nyt taas siellä on tullut useampi sentti. Kyllä alkaa jo rauhallisempaakin "lumettamaan". Ja lisää tulee. Nyt on pakko lähteä, vielä kun pääsee...

Maanantaita vaan kaikille, kestetään tämä kaikki, mitä meille annetaan...

KUMMALLEKKOHAN...

On se niiiiiin ihanaa, kun meillä on kunnon talvi, pitkästäaikaa...

Aamulla aloin tuossa kertaamaan mielessäni tuon pikkukeijun juttuja, joita se taas ilmekkään värähtämättä mulle illalla jutteli, puhelimen välityksellä kylläkin, mutta näin mielessäni hänen kasvonsa. Niin, juttu koski aivan uutta, ainakin meille, lääkettä koirien dementiaan. Ja sitä oli sitten nämä edustajatkin testanneet ja oli tullut aivan mielettömiä muistinvirkistys elämyksiä!
Mainonnanuhriksihan tuo taas joutui ja nyt on muorikeijun 12vee Goira kuulemma seuraava testaaja.
Sitä vaan tulin miettineeksi, että mitäköhan se pikkukeiju vihjaili tästä testaus jutusta, että kummalle ne tabut on nyt tarkotettu, mulle vai Goiralle?
No ehkäpä en nyt sit taas mieti asiaa tuon enempää!








Hassun kuvan nappasin, kutsuttakoon sitä nyt vaikka: Vapaapäivän työpöydäksi!
Siihen sitä vaan sievästi tuli aivan huomaamattaan aseteltua kaikki tykötarpeet käsienulottuville, jotta lapputehdas pysyy joustavasti käynnissä...

Illaksi täytyy varailla lukematon määrä kynttilöitä valmiiksi, kun niin uhkailivatten sähkökatkoksista. Jotenka tunnelmallista ehtoota meille kaikille.

AIKA

Aamulla, joskus, kun herää niin toivoo, että päivä olisi jo illassa...
Vuosia sitten, kun on tutustunut ihmiseen, ei tule ajatelleeksi, että koittaa päivä jolloin on jättämässä viimeisiä jäähyväisiä, joskus.
Vaikka on ollut jo vuosia tiedossa, että väistämätön tosiasia ja joskus jopa jo toivottu asia, on edessä, joskus ennemmin tai myöhemmin.
Aina se koskettaa ja joskus vähemmän tai enemmän, mutta koskettaa kuitenkin.
Joskus sitä vaan täytyy pysähtyä ja todeta, että "elämä on".
Joskus, joku on totenut, että aika kultaa muistot, niinhän se on.
Ja, joskus myös joku on totenut, että ihminen elää niin kauan kuin joku muistaa hänet nimeltä.





Huurteista perjantaita ja tuleekohan se kevät sieltä ikuna...

LUIKASTA YSTISPÄIVÄÄ...

Voi, olo on kuin jouluna ikään! Maltoinpa vaan olla avamatta paketteja ja kyllä kannatti, olo on niin ystävällinen. Kiitos Ystäville, jotka olette olemassa.
Siis, silti olette ihania, vaikka ei muistamisia olisi tullutkaan.
No, nyt tää menee selittelyksi, parein lopettaa...



Ehtoolla tai pikemminkin yöllä innostuin sitten virkkaamaan kun ei oikein jaksanut tuota töllötintäkään katsella. Nyt olisi 81 palaa valmiina...Joku sitä sitten aamulla ajoissa heräsi nojiksesta, kun oli tullut vähän virkkailtua, mutta ei haittaa...

LAPSENPLIKKANA

Äkkiä se aika kuluu, kun "lapsi" kasvaa niin isoksi, että on tosi helppoo olla lapsenvahtina.
Hetki sitten se oli yhtä piipitystä ja pää punasena huutamista ja jatkuvaa vahtimista, ettei taas ole pahojaan tekemässä. Nyt sitä ollaan niin kiltisti ja totellaan käskystä, ihan kivaa oli.
Johan sitä Saga kylläkin täyttää jo vuoden, pitäähän sitä koiran jo osaakin käyttäytyä tuon ikäisenä!

Räätälöitiin muutamat lätyt vahtihomman lomassa ja taas toteankin, että kuinka yksinkertaisista aineista sitä tulee niin maukasta ja suuhunsopivaa. Ja jos haluu ruokasampia, niin eiku täytettä sisään ja eiku ääntäkohden.

Kasvihuonehommiakin ehtisin hiukka tehdä ja ilokseni totesin, että eipä ne luonnonlinnut mihinkään ole kadonneet, siellä ne jasmikepensaissa lauleskeli ja ilmakin oli niin siisti. Keväänmerkkejä ihan selvästi...

HOKIT VINOSSA

Enpä voi olla taas kertomatta, kuinka pienestä se päivän aloitus keijulla voi joskus olla kiinni!Siis loistava sellainen...
No kun tuo Gonna-kehveli...Se oli taas aamu-uinnillaan vadissa, jossa noin sentti lämpöistä vettä, pää ylhäällä rundaa mennä ympäri allastaan, silminnähden nauttien.Kyllä se joskus osaa näyttää senkin ettei nyt halua kylpeä, silloin melkestä kiivetään ylitse laitojen ja uiskentelu on niin hermostunutta.
No, tänään siis nautiskeltiin noin puolisen tuntia ja sitten tuhistiin pyyhkeen sisällä keijun kämmenellä tovi...
Sitten äkkiä piti päästä lattialle ja kummasti se löytää keittöstä olkkariin ja paikkaan jossa ruoka sijaitsee. Ihme taito hyppysissä tuollaisella elävällä...
Ruokaa popsittiin aivan mahdottomalla ruokahalulla, ainaski desi meni silputtuja salaatteja,kurkkua ja paprikaa.Ja sitten sievästi ohiteltiin lämpölamppuparkki ja uvb-valoparkki ja ohjustetaan pikkuriikkiseen mökkiin ja kauhialla työllä se jotenkin laittaa froteepyyhkeen suikaleet sekavaksi kasaksi tuohon mökin ovelle ja käypi varmaan nukkumaan hokit vinossa.
Ja koskaan se ei ole tehnyt tarpeitaan tuonne mökkiin, vaikka joskus on ollut parikin vrktta poistumatta sieltä.
Maailma on ihmeellisiä asioita täynnään...
Siinä oli kaikessa lyhykäisyydessään Gonnan perjantaipäivä, tuskinpa se tuolta enää tänään poistuu...
Huvittavaa vkonlopun alkua vaan meille muillekin...

VERHOJA

Eilen, kaikenmaailman kommervinkkien jälkeen, läksimme pikkukeijun kera ostoksille, vailla mitään erityistä ostettavaa.
Kiva kierrellä ja katsella ja löytyihän sitä verhoa,verhoa ja helmaa...
Ehtoo menikin sitten siinä, että kuinkas tässä kävikään ja miten kukin laitetaan ja varsinkin kun olkkarin toiset verhot ovatkin pöytäliinoja!
Nyt on verhot laitettu, makkarin aivan ihana vaaleansininen hämy on uskomaton.Nuo verhot on ostettu joskus kirppikseltä, vailla mitään osotetta ostohetkellä, mutta ne ovat ihanat.
Olkkarissa on nyt pöytäliinat tankoissa ja toisina verhoina aivan muut kuin eilen ostetut, eli niinhän siinä sitten kävikään...
Mutta aivan upeita pöytäliinoja on kaupoissa, käyvät jopa verhoiksi asti...







Kauhiaa sentään, puolipäivässä ollaan ja keiju hyppii vielä yövaatteet päällä.
Voi tätä vapaapäivän ihanuutta.
Nyt vaihtoon ja aamupalalle...

HYVÄÄ RUNEBERGIA VAAN...

Toisinkuin Päivänsankarilla, on keijulla lorut vähissä näin perjantai aamuna.
Viimeisiä tortunmuruja kootessa, on kiva taas aloittaa viikonloppua ja vielä vapaata sellaista.
Loistavaa työpäivää meille kaikille ja auvoisaa ehtoota.
Pitää kaivaa jotain tähän päivään sopivaa luettavaa, vaikka vain Kunnaksen lastenkirja, se on miellyttävää ja kevyttä iltalukemista.

TORTTUHUUMA

Aivan mieletön kuukausi tämä juuri alkanut helmikuu, kun on laskiaista ja ystävänpäivää ja aivan iki-ihana Runebergin päivä ja puhumattakaan kaikista nimppareista ja synttäreistä,niitähän piisaa...
Ehtoon edetessä, iski keijuunkin leipomisvimma, kun tuo torttupäivä on ihan liki ja tietty duunia pukkaa just silloin, niin oli oiva syy tehdä nuo tortut jo nyt!
Kaikkia aineitakin sattui löytymään, jos ei sitten kerrota Täti Runebergille, että manteleita ei löydy taikinasta,koska keiju ei tykkää niistä ja että vadelmahilloa ei löytynyt, vaan toista punaista, mutta kaikkea muuta löytyi!

Ja tuo ulkona vallitseva ilmanala, olemme pikkukeijun kanssa siirtäneet lapiolla eräitäkin kuutioita lunta kasvihuoneitten seunustoilta vuorokauden sisällä, joten nyt riittäisi lumentulo.
Kyllä keiju kätensä ristiin laittaa,kunhan tästä talvesta ollaan päästy!
En valita,mutta kaikella on rajansa...kai!