VIHREÄÄ

Voi tätä liverrystä ja kiekumista.Sateen jälkeen kaikki on niin uudestisyntynyttä. Talitinttivanhemmat uupuvat poikastensa ruokkimisesta, jotka nokka pitkällä huutavat maassa ruokaansa ja ovat ihan lentokykyisiäkin, mutta kaipa tuo on opetustilanne! Ja tuo fasaanikukko, noh, onhan senkin ruokansa saatava perheelleen, kylläkin naapurit ruokkivat herkuilla koko katrasta, viisas pääsee vähemmällä.
Sateen ja pilvisyyden jälkeen keijullakin on ,ehkä, vapaapäivä tänään!
Kyllä nyt on niin vihreää, kuin vain saattaa olla. Kohta luonto ottaa taas väripalettinsa käyttöön. Mutta nyt eletään tätä väriä, ihanaa.

Juhannusta...

MRRRR....

Kun keijulla on aina väliin(lue: taas) sellainen päivä, ettei olisi pitänyt aamulla nousta sängystä lainkaan, niin tänään oli taas sellainen!
Suurin osa tapahtumista jääköön nyt mainitsematta, mutta kun koitti keijulle hetki, jolloin alkoi niin sanottu "oma aika", johan alkoi oikein tapahtumaan.
Piti niin reippaana leikkaa nurmikko, vihdoinkin. Pikkukeiju oli opastamassa koneen käyttöä ja kruisailikin sen kanssa pitkin ja poikin.
Sitten kun keiju päätti ryhtyä toimeen, niin alku sujuikin ihan hyvin, mutta sitten se vaan sammui. Siinä sitten käynnistelin todella pitkän aikaa ja päätinkin kaivaa ohjekirjan esiin, josta en tullut hullua hurskaammaksi. Päätin yrittää vielä ja se käynnistyi, hetkeksi ja sitten taas sammui. Prrrrrle...Minä niin kauan sitä käynnistelin, kunnes tuli vesikello etu-ja keskisormen väliin, joka puhkesi!
Kone koivun alle ja keiju suihkuun, jäähylle!
Suihkun jälkeen muistin juuri noudetut kesäverhoni ja päätin ne laittaa pikaseen, mutku tankojen päässä on sellaset koristeet ja ne niin kovaa kiinni, että meinas tulla itku ja kun ei tullu itku, niin tuli niin kauhia tuskan hiki, jotta keiju suihkuun, jäähylle!
Sitten muistinkin ihanat tarrat jotka sain pikkukeijulta sadevesisaaviini, nehän piti tietty laittaa, heti. Koko maapallon hyttyset tuli tietty paikalle ja keiju saavin kanssa sisälle...
No, tarrat tuli paikalleen ja keijun oletettu seuraava "oma aika" on ensi lauantaina, joten silloin päätin taas leikkaa nurmikkoa...

JO JOUTUI...

Niin ja se suvi suloinen.
Eipä voi kuin ihmetellä kuinka kaikki on edistynyt vauhdilla eteenpäin, niittyleinikitkin jo aivan kukassaan ja kurjenpolvet ja... sen seitsemän sorttia.

Monen nuoren ikimuistettava päivä oli myös tänään ja kylläpä sitä muisteli omaansa päivää yksi jos toinenkin vuosien takaa...
Elämä edessä ja valintojen aika, sellaistahan tämä on, tuntuupi jotta jatkuu samanlaisena koko elon.
Ihanaahan tämä on, turhat murheet vaan romukoppaan ja vauhdilla etiäpäin ja jos ei ekalla kerralla niin sitten tokalla ja ryminällä.

Ostinpa taas tässä kerran vsknipun Kotiliesiä vlta 1965 ja syyskuun! numeron kansilehti oli niin sopiva tälle päivälle.

Kunpa se nyt ei hallaa ensi yöksi virittelisi, tuuli niin hiljaa painuu mailleen...