torstai 18. marraskuuta 2010

HAUKI ON KALA...

... vaikkakin se seikkailee appelsiinituorejuustomeressä.
Vääntelin tuossa vielä sämpylöitä pellille ja aloin kertaamaan tämän päivän tekemisiäni!
Kaalilaatikon tein Paattislaisten tuomasta herkkukaalista, hauen nappasin pakkasesta, jonka olin saanut haukimiehen vaimolta upeina fileinä, ei ruodonruotoa näy, siis siinä hauessa, ei pakastimessa. Ekat joulutortut tuli taiteltua ja sämpylät kylläkin kaupan jauhoista. Vaan eipä ole aikaakaan, kun vielä vääntelin sämpylöitä isäni kasvattamasta vehnästä.
Tammelassa oli mylly ja myllyssä tonttu, aivan kuin satukirjojen jauhotonttu.
Pipon alta vyöryvät pulsongit jauhossa, pituutta hiukka reilut puolitoista metriä, kädessä aivan pikkuriikkinen nuhraantunut vihkonen, josta aina löytyi käyttämätön sivu, johonka tärkeänä teki omat merkintönsä. Eipä siinä ylimääräisiä keskusteltu, kun jo yht`äkkiä huomasit, että kaveri oli jo hiiviskellyt hommiinsa. Se tuoksu, joka tuli sieltä myllyltä ulko-ovelle... Se oli sitä lähi-ruoka-aikaa, jonka tämä suuri ja mahtava... Noh, jääköön nyt sanomatta!

Ja huomenna pitäisi lähteä ihmistenilmoille täältä ihanuuksien keskeltä...

Ensimmäinen talvipäivä selvitty, kuinkakohan ne tiedossa olevat reilu sata!



keskiviikko 10. marraskuuta 2010

PUNAA POSKILLE

Tulla tupsahteli tuo pikatalvikin taasen, vaan kyllä oli yöllä jännän punaisena koko taivaanranta, kun se vihdoin tuuleltaan rauhoittui.

Aasinsilta hillon keitolle...
Piti alkamani joululahjahilloja tekemään jo hyvissä ajoin.
Pakkasen puolukat ja sokeria sekaan, niin jo hetken päästä oli kyökki valloillaan ihanan hillontuoksua. Maistui niiiiin hyvälle uuniruoan lisukkeena.
Se mitään lahjahilloa ole, kunhan sepustin.
Hillopurkinkin sain rikottua, onneksi en ehtinyt täyteen tankata.

Joulun kirjat on sentään jo vaihdettu lukemistoon, kunhan vaan selailin, jotta se joulumieli saisi otteeseensa.

Kakkukin täytyi laittaan kirjoihin ja kansiin, vaikka se on syöty jo viikko sitten: BH-Sagan Onnittelukakkuhan se on.




maanantai 1. marraskuuta 2010

MITALIKAKKUJA JA SINGEREITÄ



Kyllä nyt on kaiholannörttikeiju tallentanut kaikki mahdolliset kuvansa sitten niin moneen kertaan ja ihan joka paikkaan, että oikein saapi ihan itekkin ihmetellä!
Voi pyhä pläjäys sentään! Pitäsköhän siirtyä paperi ja kynä linjalle takasin.
Ihan kiva oli kuvia selatessa, kun lontoonreissu kuvat mätkähti kehiin ja tuli tuo singeri-kuva. Portobello Roadilla oli eräs vaateliike vuorattu vanhoilla ompelukoneilla, vitriineissä ne siellä oli. Aivan mieletön näky, tuhansittain niitä oli. Tuli mieleen, josko kiinteistö on joskus ollut ompelimo, niin on siellä surina käynyt!



Singereistä pronssiseen mitaliin ja pikkukeijun Olgahan se taas on pärjäilly, pikkukeijun pikkuavustuksella, vai mitenkäpäin se meni!? Canicross-sm-pronssi-harrasteluokassa, menivät mokomat miehille häviimään kullan ja hopean!
No, muorikeijulle kelpaa pronssi oikein hyvin.