sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

GARIP IN MEMORIAM 02.03.2011.



"Se mitä olimme, olemme nyt. Se mitä meillä oli on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä, ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua, etkä enää löydä, ja tunnet surun... Hiipivän sydämeesi. Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele tassujeni ääntä sydämessäsi. En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa."

tiistai 1. maaliskuuta 2011

SAMO JA VAARI...


Noku ei tää oo oikee samovaari, vaan keijun uusi vedenkeitin. Aivan mieletön siis, tierätteks! Ja lisäksi se on kuin koru... Ei maistu keitetty vesi muoville ja niille vastuksille. Pitää veden vaikka kuinka kauan kuumana ja on kaunis kuin koru! Pari päivää sitä kassan takaa silmäilin ja sitten se ostopäätös tuli, koska se on niin kauniskin, kuin koru! Jatkuvasti on nuo muovijutskat hajalla, tai siis just vuoden kestää ja sitten saat heittää veks. Keiju nyt tietty keitteleekin tuota vettä jatkuvasti, ainahan se nyt täytyy olla teekupponen käden ulottuvilla. Hinta oli todella edullinen ja muistinko jo sanoa, että se on niin kauniskin kuin koru!
Ihana "vesipappa" vai mikä nyt liekin...

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

KEVÄT,KULJEN KASVIHUONEEN LÄMPÖÖN...


Mieleen pikkuhiljaa, aivan salaa, hiipii tuo kostea, mullan tuoksu. Aurinko luo noita mahtavia säteitään ja kirkkauttaan. Vaan ilta kun koittaa, niin jo taas hiipii keiju mielellään uunin lämpöön ja villatöppösiin. Eipä sitä kauheita olisi toivomuslistalla, kuin että pakkaset loppuis! Matalapaineethan sieltä seuraavaksi tietty luistelee tulla, mutta kyllä nekin sitten on parempia mielestäni kuin tämä hyytävä kylmyys. Vaan, enpä ole yksin pakkasten kanssa, positiivista mietiskelyä on nyt pakko harrastaa, laaemmaltikin.
Ja eikun lisää siemeniä multaan, kyllä se tästä...

torstai 17. helmikuuta 2011

PAKKASPÄIVÄNPANNARIPIIRAKKA


Tänään ei ole ollenkaan niin kylmä kuin eilen. Vaan kyllä on kylmää, mutta me sen kestämme, heinäkuussa on sitten yhtä paljon plussaa kuin nyt miinusta, toivottavasti.

Pakkaspäivän ratoksi kokkailin pannareita oikein urakalla, piirakkavuokiin laitoin, kun on sitten kivempi tarjota suoraan niistä ja viedä tuliaisiksi. Noh, litran taikinasta tuli juuri kaksi kappaletta, joista tuo toinen lähtee juuri nyt piinaamaan pikkukeijua!

Pidetäämpä yllä positiivisiapakkaslukemia!

tiistai 15. helmikuuta 2011

JA KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN!



Melkein pääsi keiju kesään asti, ennenkuin kaiholasta lakkasi vedentulo. Aamulla ja vielä aamupäivälläkin tuli ihan normisti, vaan kuinkas sitten kävikään; eipä enää tullutkaan.
Keiju pihalle ja lapionvarteen ja polkua auki vimmatusti kellariin. Kyllä muuten on umpihanki korkeeta! Kellari on ollut lämmitettynä marraskuulta asti, tietty, ja ihmettelinkin, jotta jäähänkö ne vesilaitteet nyt muka olisi mennyt.
Räpläsin, naputtelin ja jo hiukka kolkuttelinkin ja kipinkapin taas yläkertaan juoksin ja kokeilin, vaan ei tullunna, ei!
Kertaalleen tai kaksi vielä saman toistin, tuloksena oli: ei tippaakaan vettä.
Niinpä sitä sitten taas soittamaan pappakeijulle... Hetkenkuluttua taas oltiin kellarissa ja pappa suunnilleen seisoi paikallaan ja osoitteli ruuvimeisselin näköistä taikasauvaansa hetken ja toimimaanhan ne vehkeet alkoi! On tää niin miehinen, tää maailma, totean jälleen!

Gonna, tuo kaiholan ilmapuntari, itse kömpi kolostaan 26.1. ja käytti ittensä keijun herkku salaattikupilla, suurella ruokahalulla, nautti valo- ja lämpöhoidot, kipitti mennä takasin koppiinsa ja ei ole sen jälkeen poistunut sieltä! Alko muuten nää pakkaset kiristyyn juuri päivä, pari tuon jälkeen. Että semmonen ilmapuntari se on.

Vaan mepä kestetään pakkaset ja nautitaan aurinkosta, joka niin mukavasti ikkunan läpi lämmittää...

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

NAULA KOITA !



Kyllä nyt on mihin ripustella! Pikkuhiljaa keräilly kaikenlaisia naulakoita, koukkuja ja ripustimia ja nyt tuli olo, jotta seinälle laitan ne ma. Ja kyllä se eteinen taas muuttui ihan kivaksi ja roikoteltaviahan täältä löytyy. Niin ja pitäs kaiketikkin takkejakin saada johonkin...
Muutoksista tuli mieleen tuo ulkonäön muutos, jota pikkukeiju harrasti myös menneellä viikolla. Kyllä voi 10mm muuttaa!

Ja tuo talvinen puheenaihe: lumi. Toteampa vain, että kyllä meirän pihalla on enempi, ku teirän pihalla.

Nyt pienet fixaukset vielä eteisessä, ei kylläkään enempi naulakoita, vaan niitä ripusteltavia.

Iloja viikkoonne!




sunnuntai 23. tammikuuta 2011

UUNINLÄMPÖÄ


Aamusella, kun vielä unenpöpperössä virittelee uuniin puita ja sytyttelee niitä ja sitten toteaakin, että nythän onkin vapaapäivä, on se tunne aivan ihmeellinen.
Voi kääriytyä nojikseen viltin sisään, nauttia iiiison kupillisen teetä, hieroskella unihiekan rämmäleet silmäkulmista ja rapsutella Goiraa, joka hivuttautuu ihan hiljaa vierelle.
Tunnin kuluttua voit avata uuninluukut ja se kaikki ihana lämpö, mikä sieltä levittäytyykin huoneeseen... Pienestä se on kiinni keijunkin huippuhetket...

Luontokin on taas kauneimmillaan.

tiistai 18. tammikuuta 2011

INVENTAARIONPAIKKA...


Siis, jokaisella vähänkin itseään kunnioittavalla keijullahan pitää olla Pellervo-lehden vuosikerta vlta 1938, tai ihan varmuuden vuoksi sadetakinkorjaussetti vlta 1935, tai almanakat tai Seurat tai ruokakupongit tai...
Voi kauhistuksenkanahäkki!
Tai aivan ihana päästävedettävä nukensänky ja hurmaavat vaatteet ja kengät ja pitsisukat, vaan eipä ole sitä nukkea.
Jälleenkerran tulee mieleeni se melkein metrinen amerikannukke, jonka Eno Merimies seilaillessaan toi minulle. Muistan ne ihanat olkapäille ulottuvat hiukset,punaiset,pitsein koristellut mekot ja kengät ja pitsiset polvisukat. Eikä siinä vielä kaikki: tämä nukke käveli ja käsiäänkin liikutteli. Eipä ole aikaakaan, kun jossain näin yhden sen jaloista! Miksi se täytyi antaa minulle silloin pikkumuksuna, rikkihän se meni tai ainaski se piti purkaa ja nähdä mitä se sisälsi!
Sen olisin halunnut säilyttää.
No, nyt taas yksiosa elämää on muovipusseissa verannalla ja odottaa sijoituspaikkaa.
Sellaistahan tämä on, yhtä inventaarioo!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

PUKIT LÄKSI...


...ja koirat tuli tilalle! Ei vaineskaan, kun puput tuli tilalle...
Kylläpä oli surkeeta heittää upea, (pikkukeiju sanoo nyt: ränkkä) vihreä, ihanat limenväriset kasvannaiset omaava kuusi pihalle, tuonne kylmään maailmaan.
Kunhan ei nyt vaan joku kuusihalaaja tms sellanen tulis ja pirättäs!

Kauhiasti taas sai toteuttaa itteään, että joulun sai paikattua, vaikkakaan en tänä vuonna läheskään koristellu niin paljon kuin joskus aiemmin. Ajanpuute taas iski.

Amaryllikset ovat muuten tosi kaunihia maljakossa, tai ainaski mä tykkään.

"Mustat enkelit" kävivät joulunaikaan pötköttelemässä muorin sohvalla ja kuvahan tästä oli napattava. Upsista, nyt en kyllä huomannu omistajalta kysyä lupaa julkasuun, mut otetaan se riski...

Joskopa se nyt tästä taas alkaisi. Ja mikäettei, kun vaan pistää alkamaan!

Upeata ja salaperäistä jatkoa tälle vuodelle vaan kaikille!