VIHREÄÄ

Voi tätä liverrystä ja kiekumista.Sateen jälkeen kaikki on niin uudestisyntynyttä. Talitinttivanhemmat uupuvat poikastensa ruokkimisesta, jotka nokka pitkällä huutavat maassa ruokaansa ja ovat ihan lentokykyisiäkin, mutta kaipa tuo on opetustilanne! Ja tuo fasaanikukko, noh, onhan senkin ruokansa saatava perheelleen, kylläkin naapurit ruokkivat herkuilla koko katrasta, viisas pääsee vähemmällä.
Sateen ja pilvisyyden jälkeen keijullakin on ,ehkä, vapaapäivä tänään!
Kyllä nyt on niin vihreää, kuin vain saattaa olla. Kohta luonto ottaa taas väripalettinsa käyttöön. Mutta nyt eletään tätä väriä, ihanaa.

Juhannusta...

MRRRR....

Kun keijulla on aina väliin(lue: taas) sellainen päivä, ettei olisi pitänyt aamulla nousta sängystä lainkaan, niin tänään oli taas sellainen!
Suurin osa tapahtumista jääköön nyt mainitsematta, mutta kun koitti keijulle hetki, jolloin alkoi niin sanottu "oma aika", johan alkoi oikein tapahtumaan.
Piti niin reippaana leikkaa nurmikko, vihdoinkin. Pikkukeiju oli opastamassa koneen käyttöä ja kruisailikin sen kanssa pitkin ja poikin.
Sitten kun keiju päätti ryhtyä toimeen, niin alku sujuikin ihan hyvin, mutta sitten se vaan sammui. Siinä sitten käynnistelin todella pitkän aikaa ja päätinkin kaivaa ohjekirjan esiin, josta en tullut hullua hurskaammaksi. Päätin yrittää vielä ja se käynnistyi, hetkeksi ja sitten taas sammui. Prrrrrle...Minä niin kauan sitä käynnistelin, kunnes tuli vesikello etu-ja keskisormen väliin, joka puhkesi!
Kone koivun alle ja keiju suihkuun, jäähylle!
Suihkun jälkeen muistin juuri noudetut kesäverhoni ja päätin ne laittaa pikaseen, mutku tankojen päässä on sellaset koristeet ja ne niin kovaa kiinni, että meinas tulla itku ja kun ei tullu itku, niin tuli niin kauhia tuskan hiki, jotta keiju suihkuun, jäähylle!
Sitten muistinkin ihanat tarrat jotka sain pikkukeijulta sadevesisaaviini, nehän piti tietty laittaa, heti. Koko maapallon hyttyset tuli tietty paikalle ja keiju saavin kanssa sisälle...
No, tarrat tuli paikalleen ja keijun oletettu seuraava "oma aika" on ensi lauantaina, joten silloin päätin taas leikkaa nurmikkoa...

JO JOUTUI...

Niin ja se suvi suloinen.
Eipä voi kuin ihmetellä kuinka kaikki on edistynyt vauhdilla eteenpäin, niittyleinikitkin jo aivan kukassaan ja kurjenpolvet ja... sen seitsemän sorttia.

Monen nuoren ikimuistettava päivä oli myös tänään ja kylläpä sitä muisteli omaansa päivää yksi jos toinenkin vuosien takaa...
Elämä edessä ja valintojen aika, sellaistahan tämä on, tuntuupi jotta jatkuu samanlaisena koko elon.
Ihanaahan tämä on, turhat murheet vaan romukoppaan ja vauhdilla etiäpäin ja jos ei ekalla kerralla niin sitten tokalla ja ryminällä.

Ostinpa taas tässä kerran vsknipun Kotiliesiä vlta 1965 ja syyskuun! numeron kansilehti oli niin sopiva tälle päivälle.

Kunpa se nyt ei hallaa ensi yöksi virittelisi, tuuli niin hiljaa painuu mailleen...

HETKENPIENEN...

Jonkinlaisessa mielenhäiriössä keiju täällä leijailee, kun tuli ihan yllättäen siivousvimma. Tuolta se vaan jostain tuli...Niin, kesti kylläkin vain todella pienen hetken, mutta se riitti. Kaivoin esille retro-imurini, jonka rinnalla kaikenmaailman dysonit kalpenee. Tehoa on kuin pienessä kylässä ja sitä ääntä, mutta sehän on todettu, jotta kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Huvittava se on ja hitsin kätsy kun voit nopeilla taipalilla kantaa sitä rennon oloisesti ja siivous sujuu kuin leikki. Sainpas kuulostamaan sen ihan nautinnolliselta...Se on tää mielenhäiriö...

Niin, ja onhan noita ilmoja pidelly...

...ILMAN KENKIÄ

Onpa tämä kanssa meininkiä...Juuri kävelin pihanperältä siivet maata viistäen, kaikkeni antaneena ja koko päivän puhunut kuin ruuneperi, suu vaahdoten, kuinka upeita kukka valintoja asiakkaat tekevät ja suunnittelevat ja oma piha on siis sanoinkuvailemattoman sotkunen, väistelin meinaten lyhteitä...
Taas pitää paikkansa tuo sanonta, ettei suutarin lapsellakaan ole kenkiä...
Niin, kyllähän sitä taas tuli paineltua kuin aropupu toissa yönä ilman kenkiä, niitä lyhteitä väistellen, kohti autoa, josta jokin oli laukaissut hälyttimen ja valomeri ja meteli oli korvia hivelevä ja sittenhän se alkoikin melkeistä heti ukkostamaankin.
Eipä tullut siinä kiireessä mieleen laittaa kenkiä, kun sängystä ponkaisin lentoon, unisukat jaloissani.

No, jos ei ole keijulla kenkiä, niin onpahan ainaski niin komea puutarhurinhattu, ettei varmasti ole muilla...Siitäs saitte.



Aivan ihanaa, että Aurinko on löytänyt meidät! Kiitos siitä!

MITTARI

On sähkömittarii, kinkkumittarii, kuumemittarii, missimittarii...
Mut nyt alkaa toi sademittarin tyhjennys aiheuttaan jännetupintulehdusta yhden jos toisenkin ranteisiin. Ja toi lämpömittariin tuijotus ja ihmetys suuri, että pelaako se enää ollenskaan, vaan jumiutunut tuohon alle viiden asteen.

Mut tänään on Äitienpäivä, kiva jutska. Saa täytekakkuu ja suklaaleivoksia ja bebeleivoksia ja kaikkeeeeee muuta makiaa...
No en saa, mut ajatus oli ihan kiva...

Sitten on myös sellanen mittari, joka ei oo muillakuin keijulla just nyt ja se on kärsivällisyydenosaamattomuudentyhmyydenmittari, siksi ei ole nyt kuvaa...

Jos heittäis mittarit nyt nurkkaan ja lähtis duuniin ja Äitienpäiväaamupalalle.
Pikkukeiju se jo palaileekin varmaan aamulenkiltään ja Onnentoitotushaleja mahtavan menestyksen johdosta Team Blackille. Maastahan se pienikin ponnistaa...

VOIVOI,VOITAIKINAA...

Muutama päivä jo sitten seisoskelin ja haistelin ilmaa rapputasanteella, kun huomasin, että jälleen kerran ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella; siellä kukki valkovuokot valtoimenaan ja kaiholan pihalla ei mitään!
Sitten koitti jälleen duuniinlähtö ja tallustelin autolle pihan reunoja pitkin ja mitä silmäni näkevätkään; aivan mielettöman mahtava läntti sinivuokkoja! Ei niitä muina keväinä ole pihallani ollut. Kuva on todella huono, kun arska paistoi! juuri niihin ja pelkät kukat vaan kurkottivat taivasta kohti, ei lehtiä ollenkaan.
Kukkikoon vaan naapurin valkovuokot...
Onhan mulla nyt kyllä uusi hieno kamerakin, mutku en oo vielä oikein ehtinyt tutustua siihen...

Voivoivoivottelin näitä ilmoja, tasaantuisivat nyt, olisi meillä kaikilla kaikki hyvin...

Juuri äsken kaksi joutsenta lensi ikkunani editse, etelää kohden, tööttäilen, että täältä tullaan...