keskiviikko 22. syyskuuta 2010

AAMUPALALOUNASJÄNSKÄTYS

Luinpa tuossa muutama päivä sitten taas yhden lehden tuosta alati kasvavasta lehtipinostani ja taas jäin koukkuun siinä olleeseen juttuun, meinaten postcrossingiin!
Ensimmäiset viisi korttia lähetin maanantaina ja nyt jänskättää ihan hirmuisesti, jottakun se korttitulva valtaa postilaatikkoni. Kortit ovat olleet heikkouteni aina ja tykkään niin lähettääkin niitä. Tekstarit ja sähkösetviestit kun katoavat joskus, mutta kortti pysyy!
Kaikki lomalta lähettämäni kortit eivät vieläkään ole tulleet perille...

Sitten jänskättää kun odotan aplounasseuraa ja maha murisee ja mun mielestäni aivan ihanaiset salaattilautaset väsäsin meille...
Mitäköhän se Bikkukeiju tuumaa, kunhan se nyt tulis jo töiltään...
Taitaapi kohta vaihtua päivällislautasiksi, kunhan nyt ei ihan lakastuisivatten...

Jänskättää niin ettei saa tehdyksi nyt mitään muuta...
Vapaapäivän ihanuutta.
Nuo rästihommelit nyt ei häviä mihinkään...


sunnuntai 19. syyskuuta 2010

SYKSYKÖ?


Viikko sitten seisoin pihamaalla ja seurasin pienen kurkilauman lentoa ja huutelua ja hetken päästä parvi oli yli satapäinen mahtava, pikkuhiljaa korkeutta kerää mieletön pyörre. Me papan kanssa seurasimme sanattomana tapahtumaa. Vieläkin se samainen poppoo huutelee ja ei se ainakaan tänään lähde mihinkään, kun on aivan tyyntä! Syksyä se sitten vaan on. Kannoin laakeripuunikin sisälle, on mahtavat kasvannaiset tehnyt tänä kesänä. Taas jaksaa talven yli sisätiloissa.

Ilma on niin lämmin, mutta kuitenkin kylmä, ehkäpä tuo kosteus nyt tekee tehtävänsä.
Pilvetkin kulkee niin kovaa, mutta sataahan se tietty tänäänkin.

Ihanan syyskimpun sain isältäni.
Ensimmäinen sellainen ikuna häneltä, mutta kyllä kannatti saada!
Omin kätösin oli hän sen riistapellolta kerännyt!

On se syksy, onhan...

lauantai 11. syyskuuta 2010

OUTOJAOUTOJA

Kuva ei varmaankaan taas tullut mukaan, niinkuin ei eilenkään, vaikka se sitten kuiteski olikin tullut mukaan...

Postitat läjän kortteja GB:stä ja olet satavarma, että laitoit niitä RoyalMailin punaisiin pömpeleihin ja niitä ei vieläkään ole tullut yhtäkään perille, vaikkakin sieltä tulee päivittäin kymmeniä lentoja Suomeen...

Ne ei tietty ole postilentoja, aivan...

Outoa nauttia syksyisestä päivästä...

Jostain muistojen syövereistä tuli mieleeni mummoni, mäkimummoni. Erittelin tenavana mummoni, koska oli ilo omistaa kolme mummoa yhtäaikaa. Isomummo oli toisenpäänmummo, sitten oli launostenmummo ja tämä IkiIhana mäkimummo.
Yleensä sunnuntaisin vietin siellä aikaani, koska oli lehtien vaihtopäivä. Heille tuli seura ja meille apu.
Seurassa oli aina hyvät ristikot ja sunnuntai-iltaisin tuli kuunnelma radiosta!
Ukkosella mummo kiikutti aina meidät kellariin, jossa kietouduimme turkkeihin ja keitetyllä perunalla liimailtiin ihania kuvia lehdistä vanhoihin pellervon kalentereihin! Se oli kylläkin jännää, ei niin outoa, silloin...

Outovapaapäivälauantai, kun voi tehdä ihan mitä mieleen tulee tai sitten ei tee mitään...

perjantai 10. syyskuuta 2010

ELÄMÄÄ LONTOON JÄLKEEN???




Loma ja Lontoo
Mieltsin upea yhtälö, vaikka aika oli lyhyt olla siellä, mut kylläpä tuli nähtyä, reissattua, koettua yhtäsuntoista ja kotikin tuntui taas ihanan kivalta palauduttuani.
Kun osaa lukea. vähän käyttää päättelykykyä ja hiukka kieltäkin, niin pärjää varmasti.
Se tuli nyt todettua.
Ilma oli, sanoisinpa, että helteistä. Sumut ja sateet olivat poissa. Turisteja oli vieläkin valtavasti, vaan hyvin sekaan mahtui. Elämä tietty oli kiireistä ja valtavasti oli näitä ulkopuolelta saaren saapuneita kauppoineen ja pubeineen, mutta olihan ainakin värikästä!
Julkinen liikenne toimi, kunhan eivät kolaroineet, paitsi se lakkohan alkoi, kun meikäläiset poistui maasta!
Ruoka oli hyvää, kävit sitten missä vaan, ja kauniisti aina esille laitettiin.

Kaupunkihan on valtava, joten pieni osahan vain tuli nähtyä.

Ehdottomasti kannattaa käydä, sinne vaan kaikki lomailemaan!

Kuva on sieltä, enempikin olisin laittanut, mutta kun joku käy nyt vähän hitaalla...Huhhuh!