torstai 31. joulukuuta 2009

TÄMÄ OLI NYT TÄSSÄ



Ei tässä nyt mikään muu auta, kuin pikkuhiljaa alkaa laittamaan tätä vuotta muistojen mappiin. Ehkä ei kannata paljoa niitä miinuksia ja plussia aina miettiä, mutta ihan pikasesti kun vaan aattelee, niin plussalle taitaapi tämän keijun tilastointi jäädä, ihan tyytyväinen saa olla. Tietty pohdiskeltavaa on ja hyvä niin, eipä ole sitten liian täydellistä ollut elo tää.
Täytyy etsiä aina kaikki positiivisuus aivan tavallisista asioista, joidenka tietää tuottavan mielihyvää itsellekin. Tänäänkin, kun tulin pihahommista, kiristyvän pakkasen kourista, sisälle, vastaan tulvin uunipuuron maukas tuoksu! Aivan pieni jutska, mutta silloin se tuntui tosi hyvältä. Ja vieläkin, kun masu on täynnään sitä.
Maisemat ovat aivan uskomattomia, lumen määrä on nyt juuri aivan riittävä, yhtään ei tartte sataa lisää ja pakkasena alle 5 olisi riittävä, mutta kaikkeahan ei voi saada.
Mutta nyt toivottelenkin teille ja meille kaikille aivan Mahtavaa Uuden Vuoden vastaanottoa ja Niin Mahtavaa Ensi Vuotta ettei meistä kukaan ole vielä moista kokenut.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

OLIKO SE SIINÄ...



Ei se voi loppua vielä tähän, ilmassa on selvästi vielä Taian-henkeä!
Aivan ihana ilma saatiin koko jouluksi ja olo oli rentoa ja mukavaa.
Onneksi on tämä joulu, joka katkaisee sopivasti talven ja nyt, ennenkuin huomaammekaan olemme keväässä ja valon määrä lisääntyy päiväpäivältä. Kaikkea kivaa on tulossa. Vaihtuu taas uusi vuosikymmenkin, ja juuri vaihtui tuhatluku...
Mihin nämä vuodet hukkuvatkaan.

torstai 24. joulukuuta 2009

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!



Tumma taivas jouluyönä, tähdet tuikkii valovyönä.
Ilmassa on ripaus taikaa,
RAUHALLISTA JOULUNAIKAA!



Joulu soittaa kellojaan.
On metsä hiljainen.
Vain tähdet luovat valoaan yllä kattojen.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

RUUSUJA



Luukku numero kaksikymmentäkolme.



Moneen vuoteen ei ole tullut tehtyä joulumakeisia. Nyt pikkukeiju löi muorille tarpeet ja ohjeen mukaan. Konjakkiruusuja piti tuleman, mutta tiramisuruusuja tuli. Todella kiva oli tehdä ja sitten innostuinkin leipomaan, valmiina on taatelikakku, jota vähän jouduin myös muuttelemaan, ja sitten tein kakkupohjan.
Muuten päivä oli lumitöitä ja joulukoristelua täynnään.
Ihana Joulu on jo kohta meillä kaikilla.




Joulutähden
valoon
metsä
nukahtaa.
Jokaiseen
pieneen taloon
joulu tulla saa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

KUUSIPUU



Luukku numero kaksikymmentäkaksi.

Ennenvanhaan kuusenoksille ripustettiin elävien kynttilöiden lisäksi sahramirinkeleitä, omenoita, kultapaperikelloja, rusinoista punottuja nauhoja...
Vuodesta toiseen nuo laatikot, joissa koristeita säilyttää, ovat yhtä ihania kaivaa esille ja hiplailla ja mietiskellä paikkoja niille.
Sanotaan, että kuusi on koristajansa näköinen! En nyt kyllä ihan tuota allekirjoittaisi, mutta jos tarkemmin miettii...


Nämä ihanat koristeet on pakattu lokeroituihin pahvilaatikoihin, vuodelta 1965 ja ostettu Stockmannilta ja uudelleen ostettu kirppikseltä, ja ihan pilkkahintaan.
Todellinen löytö.

VÄHÄN ON ÖITÄ JOULUUN...



Luukku numero kaksikymmentäyksi.

Voi, niin vähän on enää aikaa Jouluun. Joskus, kun toivoisi ajan hiukan hidastuvan, niin nyt juuri olisi se hetki!
Kaikilla hirveä kiire ja touhotus. Mutta teemme sen minkä ehdimme ja eihän niin hirveästi tarvitse tehdä, vähemmälläkin pärjää.
Keijun lahjatoive ainakin toteutui: satoi lunta!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

MISTÄ ON JOULU TEHTY?



Luukku numero kaksikymmentä.



Mistä on Joulu tehty?
Siirappipipareista, taatelikakusta, tontuista akkunan takana.
Jäljistä lumessa, paukkupakkasesta nurkan takana, lintulaudan varpusista.
Tuoksusta kanelin, glögin, lepattavasta kynttilänliekistä, väreistä ihanista.
Salaperäisistä supinoista, joulupaperin rapistelusta, solmuun menneestä lahjanarusta.
Väsyneistä jaloista, muutamasta juuri tulleesta harmaasta hiuksesta ja onnistumisen ilosta.
Ihanasta touhusta, ei-toimivista kuusenkynttilöistä ja juuri romahtaneesta piparkakkutalosta!
Muunmuassa, tästä kaikesta Joulu on tehty!



lauantai 19. joulukuuta 2009

SAMU SIRKAN EIKU GONNA KILPIKONNAN JOULUTERVEHDYS



Luukku numero yhdeksäntoista.



Lauantaipäivän kunniaksi Gonna poseeraa kamujensa kera saunan lämmössä. On vaan vähän uninen reppana, kun tempasin sen pesäkopista, jossa se nyt vallan viettää aikansa torkkuen. Iltasella käytän vaan pesulla ja vähän se syö herkkujaan ja äkkiä kipinkapin vipeltää mennä takasin nukkumaan.
Vaikka se on nelivarvaskilpikonna, niin taas tänään tuossa parvessa kun napsin kuvan siitä, niin mulla oli ihan sellanen olo, että sillä olis ollu keskari pystyssä, jotta tämän takia hänet herätettiin!
Mutta nyt on Gonna Joulutervehdyksensä kertonut.
Lauantai-illan lämpöä kaikille.


Kuinka ihailtavan kaunis voikaan olla Joululimppu...

perjantai 18. joulukuuta 2009

POROT



Luukku numero kahdeksantoista.

C.C.Moore kirjoitti vuonna 1823 runon, jossa joulupukki saapuu lentäen öisen taivaan halki kahdeksan poron vetämässä reessä!
Yhdeksäs poro, Rudolf, liittyi valjakkoon vasta toistasataa vuotta myöhemmin. Siitä on ajan mittaan tullut poroista kuuluisin, lahjojen jakajan uskollinen apulainen.
Niin, keitäs ne kahdeksan muuta poroa sitten olivatkaan?

Dasher Kiitäjä, Dancer Tanssija, Prancer Sipsuttaja, Vixen Äkäpussi, Comet Komeetta, Cupid Amor, Donner Ukkonen, Blitzen Salama.
Ja se yhdeksäs siis Rudolf Petteri Punakuono.

Pian ne saapuvat, porot ja Joulupukki.

torstai 17. joulukuuta 2009

LEIPÄÄ...



Luukku numero seitsemäntoista.

Siinä se on taikinajuuri muhinnut vuorokauden, jauhoilla tein tuon numerojutun siihen päälle.
Kaikkihan alkoi siis jo pari viikkoa sitten tuosta alakuvan kaulimesta, jota olin duunipaikalla ehtinyt ihmettelemään, jotta mihinköhän sitä käytetään. Sitten posteljooni toi kirjan: Joulun taikaa. Sieltähän se taikakalulle löytyi tarkoitus!
Ja eikun kaulin ostoon ja nyt näkkileipätehtaat vaviskoon.
Eilen tosiaan tein tuon juuren ja tänään ehtoolla lisäilin kaikkia ihania jauhoja;
ohra, hiivaleipä, vehnä ja eilen oli ruis ja mausteena kuminaa ja hunajaa!
Vaikka itse kehunkin, mutta aivan ihanan makusia ovat ja vaikka näkkileipää tein niin eka makumieltymys oli hapankorppu!
Ja eikun kaikki joulunäkkärintekoon, ihan kivaa puuhaa pikkuihmistenkin kätösille.
Hampaista ja masusta nyt puhumattakaan!




keskiviikko 16. joulukuuta 2009

JOULUHÖKKELIT


Luukku numero kuusitoista.




Yksi hökkeli tuli valmiiksi ja sitten keijulta paloi hihat! Surkeeta lutaamista tuon sulatetun sokerin kanssa, huomenna liimapistooli kehiin! Keittiö täynnään käryä ja just kun saat sopivasti palat kohdalleen, on sokeri jo kovettunut. Tiesinhän sen, mutku piti taas kokeilla.
Pöytäkoristeeksi tein muutaman pikkuhökkelin, tämä kuvan valmiina oleva on niistä suurin.


JOS NYT VÄHÄN ON MYÖHÄSSÄ...



Luukku numero viisitoista.

...Niin ja sanotaan, että kun on hyvin suunniteltu, se on jo kuin puoliksi tehty!
Tietty poikkeuksiakin aina joskus pääsee tulemaan kuvioihin, mutta tästä jatketaan.
Pakkanen kyllä saisi laskea alle -10 asteen, mutta kestetään, mitä tuleman pitää.
Lapin jossain kolkassa oli ollut toissa aamuna -39! Heillä, jos kellä on kestämistä.


maanantai 14. joulukuuta 2009

HIUTALEITA



Luukku numero neljätoista.

Meillä jokaisella on asioita, joita ei usko ennenkuin itse kokeilee. Näin kovalla pakkasella tuli mieleen se, kun vanhemmat mukulana sen tuhannen kertaa kielsivät mua laittamasta kieltä rautaiseen putkeen! No, pitihän se kokeilla, maitorattaisiin ja siinähän sitä oltiin kiinni kuin " se "junttilan tuvan seinässä! Puhumattakaan eräästä tätiratsastajasta, joka kokeili samaa hevosenriimunsolkeen, tulihan sitten varotustaulut tallin ilmoitustaululle!
Tätä täytyi myös kokeilla, kun en muuten uskonut: pala paperia, saksit siitä hiutaleen, käytät sen sulassa parafiinissa ja kyllä; aivan upeita, melkeinkuin lasitettuja hiutaleitahan sieltä tulee pilvinpimein. Tosi upeita! Kuva vaan ei anna oikeaa kuvaa niistä, mutta sitten myöhemmin paremmin. Jostain syksyn lehdestä luin ohjeen. Kannattaa kokeilla.