HOTTISTA PÄIVÄÄ...

Ihan pienenpieni kalenteri merkintä vain tähän loppuun, että kun tänä aamuna heräsin kello neljä lähteäkseni hommiin, niin kaiholan ulkolämpömittari näytti plussaa kaksikymmentäyksi astetta.
Lainaankin iltapäivälehden pilapiirroksen tekstiä, jotta "onkohan jollain termostaatti jumissa"!

(hillitöntä tuuletusta,jatkunut jo ainaski puoltuntia)

Enpä meinaa itsekkään tätä todeksi uskoa, mutta totta se on; sain leikattua pihamaan nurmikon.Jopa nekin kohdat, joita olen tahkonut kahtena edellisenä kertana. Ja tuo iki-ihana leikkuri ei sammunut kertaakaan. Mä rystyset valkosena menin sen kanssa ja vähänkö mua jänskätti, että millonka se sammuu...Itseasiassa mun täytyi ihan miettiä loppumetreillä, että kuinkas tämä laite saadaan sammumaan...

Nyt käytän ennustajaeukon taitojani ja kerronkin, että mustikkasadosta tulee valtaisa kuten kuvassa näkyy.Paikkaahan en luonnollisesti kerro, koska niin kaikki muutkin aina tekee. Kurkkusadosta tulee myös ennätyksellinen ja ne kesäkurpitsat ja avomaankurkut ja...

Viettäkäämme pieni sininen hetki ja samalla voidaankin suunnitella, että mitenkäs ne viime vuoden mustikat taas voisi käyttääkkään...

VIHREÄÄ

Voi tätä liverrystä ja kiekumista.Sateen jälkeen kaikki on niin uudestisyntynyttä. Talitinttivanhemmat uupuvat poikastensa ruokkimisesta, jotka nokka pitkällä huutavat maassa ruokaansa ja ovat ihan lentokykyisiäkin, mutta kaipa tuo on opetustilanne! Ja tuo fasaanikukko, noh, onhan senkin ruokansa saatava perheelleen, kylläkin naapurit ruokkivat herkuilla koko katrasta, viisas pääsee vähemmällä.
Sateen ja pilvisyyden jälkeen keijullakin on ,ehkä, vapaapäivä tänään!
Kyllä nyt on niin vihreää, kuin vain saattaa olla. Kohta luonto ottaa taas väripalettinsa käyttöön. Mutta nyt eletään tätä väriä, ihanaa.

Juhannusta...

MRRRR....

Kun keijulla on aina väliin(lue: taas) sellainen päivä, ettei olisi pitänyt aamulla nousta sängystä lainkaan, niin tänään oli taas sellainen!
Suurin osa tapahtumista jääköön nyt mainitsematta, mutta kun koitti keijulle hetki, jolloin alkoi niin sanottu "oma aika", johan alkoi oikein tapahtumaan.
Piti niin reippaana leikkaa nurmikko, vihdoinkin. Pikkukeiju oli opastamassa koneen käyttöä ja kruisailikin sen kanssa pitkin ja poikin.
Sitten kun keiju päätti ryhtyä toimeen, niin alku sujuikin ihan hyvin, mutta sitten se vaan sammui. Siinä sitten käynnistelin todella pitkän aikaa ja päätinkin kaivaa ohjekirjan esiin, josta en tullut hullua hurskaammaksi. Päätin yrittää vielä ja se käynnistyi, hetkeksi ja sitten taas sammui. Prrrrrle...Minä niin kauan sitä käynnistelin, kunnes tuli vesikello etu-ja keskisormen väliin, joka puhkesi!
Kone koivun alle ja keiju suihkuun, jäähylle!
Suihkun jälkeen muistin juuri noudetut kesäverhoni ja päätin ne laittaa pikaseen, mutku tankojen päässä on sellaset koristeet ja ne niin kovaa kiinni, että meinas tulla itku ja kun ei tullu itku, niin tuli niin kauhia tuskan hiki, jotta keiju suihkuun, jäähylle!
Sitten muistinkin ihanat tarrat jotka sain pikkukeijulta sadevesisaaviini, nehän piti tietty laittaa, heti. Koko maapallon hyttyset tuli tietty paikalle ja keiju saavin kanssa sisälle...
No, tarrat tuli paikalleen ja keijun oletettu seuraava "oma aika" on ensi lauantaina, joten silloin päätin taas leikkaa nurmikkoa...

JO JOUTUI...

Niin ja se suvi suloinen.
Eipä voi kuin ihmetellä kuinka kaikki on edistynyt vauhdilla eteenpäin, niittyleinikitkin jo aivan kukassaan ja kurjenpolvet ja... sen seitsemän sorttia.

Monen nuoren ikimuistettava päivä oli myös tänään ja kylläpä sitä muisteli omaansa päivää yksi jos toinenkin vuosien takaa...
Elämä edessä ja valintojen aika, sellaistahan tämä on, tuntuupi jotta jatkuu samanlaisena koko elon.
Ihanaahan tämä on, turhat murheet vaan romukoppaan ja vauhdilla etiäpäin ja jos ei ekalla kerralla niin sitten tokalla ja ryminällä.

Ostinpa taas tässä kerran vsknipun Kotiliesiä vlta 1965 ja syyskuun! numeron kansilehti oli niin sopiva tälle päivälle.

Kunpa se nyt ei hallaa ensi yöksi virittelisi, tuuli niin hiljaa painuu mailleen...

HETKENPIENEN...

Jonkinlaisessa mielenhäiriössä keiju täällä leijailee, kun tuli ihan yllättäen siivousvimma. Tuolta se vaan jostain tuli...Niin, kesti kylläkin vain todella pienen hetken, mutta se riitti. Kaivoin esille retro-imurini, jonka rinnalla kaikenmaailman dysonit kalpenee. Tehoa on kuin pienessä kylässä ja sitä ääntä, mutta sehän on todettu, jotta kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Huvittava se on ja hitsin kätsy kun voit nopeilla taipalilla kantaa sitä rennon oloisesti ja siivous sujuu kuin leikki. Sainpas kuulostamaan sen ihan nautinnolliselta...Se on tää mielenhäiriö...

Niin, ja onhan noita ilmoja pidelly...

...ILMAN KENKIÄ

Onpa tämä kanssa meininkiä...Juuri kävelin pihanperältä siivet maata viistäen, kaikkeni antaneena ja koko päivän puhunut kuin ruuneperi, suu vaahdoten, kuinka upeita kukka valintoja asiakkaat tekevät ja suunnittelevat ja oma piha on siis sanoinkuvailemattoman sotkunen, väistelin meinaten lyhteitä...
Taas pitää paikkansa tuo sanonta, ettei suutarin lapsellakaan ole kenkiä...
Niin, kyllähän sitä taas tuli paineltua kuin aropupu toissa yönä ilman kenkiä, niitä lyhteitä väistellen, kohti autoa, josta jokin oli laukaissut hälyttimen ja valomeri ja meteli oli korvia hivelevä ja sittenhän se alkoikin melkeistä heti ukkostamaankin.
Eipä tullut siinä kiireessä mieleen laittaa kenkiä, kun sängystä ponkaisin lentoon, unisukat jaloissani.

No, jos ei ole keijulla kenkiä, niin onpahan ainaski niin komea puutarhurinhattu, ettei varmasti ole muilla...Siitäs saitte.



Aivan ihanaa, että Aurinko on löytänyt meidät! Kiitos siitä!