Vuosia sitten, kun on tutustunut ihmiseen, ei tule ajatelleeksi, että koittaa päivä jolloin on jättämässä viimeisiä jäähyväisiä, joskus.
Vaikka on ollut jo vuosia tiedossa, että väistämätön tosiasia ja joskus jopa jo toivottu asia, on edessä, joskus ennemmin tai myöhemmin.
Aina se koskettaa ja joskus vähemmän tai enemmän, mutta koskettaa kuitenkin.
Joskus sitä vaan täytyy pysähtyä ja todeta, että "elämä on".
Joskus, joku on totenut, että aika kultaa muistot, niinhän se on.
Ja, joskus myös joku on totenut, että ihminen elää niin kauan kuin joku muistaa hänet nimeltä.
Huurteista perjantaita ja tuleekohan se kevät sieltä ikuna...
Syvällisiä olet pohtinut ystävä,oikein pysäytti ajattelemaan.
VastaaPoistaElämä kuitenkin jatkuu kaikesta, myös lumesta ja tuulesta, huolimatta. Nautitaan nyt (kun on vielä sähköt...) ja ollan kiitollisia ystävistä ja kaikista ihmisistä joita elämän varrelle on osunut.