Tällaisia ne kevät aamut kuuluupi olla, kirkas taivas jolla arska hymyilee, pikkupakkanen ja pikkuhankikanto.
Muistuupi mieleeni aika jolloin silpastiin peltojen poikki hankia pitkin kouluun ja oli jännää.
Nyt ne pellot on pistetty tuhannen neliö palasiksi ja taloja täyteen...
Aika muuttuu, eskoseni. Vaan niin kuuluupi, eihän maailma voi laahaa paikallaan.
Pääsiäinen lähestyy pikkuhiljaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti