Vääntelin tuossa vielä sämpylöitä pellille ja aloin kertaamaan tämän päivän tekemisiäni!
Kaalilaatikon tein Paattislaisten tuomasta herkkukaalista, hauen nappasin pakkasesta, jonka olin saanut haukimiehen vaimolta upeina fileinä, ei ruodonruotoa näy, siis siinä hauessa, ei pakastimessa. Ekat joulutortut tuli taiteltua ja sämpylät kylläkin kaupan jauhoista. Vaan eipä ole aikaakaan, kun vielä vääntelin sämpylöitä isäni kasvattamasta vehnästä.
Tammelassa oli mylly ja myllyssä tonttu, aivan kuin satukirjojen jauhotonttu.
Pipon alta vyöryvät pulsongit jauhossa, pituutta hiukka reilut puolitoista metriä, kädessä aivan pikkuriikkinen nuhraantunut vihkonen, josta aina löytyi käyttämätön sivu, johonka tärkeänä teki omat merkintönsä. Eipä siinä ylimääräisiä keskusteltu, kun jo yht`äkkiä huomasit, että kaveri oli jo hiiviskellyt hommiinsa. Se tuoksu, joka tuli sieltä myllyltä ulko-ovelle... Se oli sitä lähi-ruoka-aikaa, jonka tämä suuri ja mahtava... Noh, jääköön nyt sanomatta!
Ja huomenna pitäisi lähteä ihmistenilmoille täältä ihanuuksien keskeltä...
Ensimmäinen talvipäivä selvitty, kuinkakohan ne tiedossa olevat reilu sata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti