NO,NYT NE ON LIIKKEELLÄ

Aivan hillitön meno on jo Keijulla täällä...
Tulostin lykkää kuvaa ja kuvaa...
Mikä ihme on homman nimi...

Aivan, no nyt ne on liikkeellä täällä...
Tontut nuo niin uteliaat ja vikkelät...
Pakkaslumeen on akkunoitten alle, jäänyt pikkiriikkisten tossujen jälkiä tuhat...
Ja nenut pakkasenpuremat, ovat jättäneet lasiin niin somat jäljet...
Niitä Keiju nyt tulostaa, todistusaineet hän pussittaa tänään...

KOLMAS LUUKKU

Mitä se Keiju nyt essun taskusta etsii...
Jotain aina pikkukäsi paperiin sujauttaa...
On pientä ja pitkää, lihavaa ja laihaa, tummaa ja vaaleeta, on kaikenlaista raitaa...

Hämärässä vaikea on kaikkea hahmottaa, mutta erilaisuuden hän tänään pakettiin kääräisee...

AAMU VARHAINEN

Kulkeissain ohi, Kaiholan portin, kun hetki oli vielä se sininen...
Näin himmeää valoa ikkunasta sen...
Päätinpä poiketa ja ovesta kurkata...
Siellä kova oli surina ja poljenta päällä...
Mitä ihmettä on hällä nyt teon alla...
Kangasta metri tolkulla surraa tallan alta...
Joku muukin taisi juuri sisään vielä tulla...
Nyt sakset hämärässä vilahtaa ja Keiju jotain säkkiin suureen läjäyttää...
Syvä huokaisu ja näin mitä kortissa luki...
Kiire, se sinne säkkiin nyt unohdetaan!

KUTSU

Ainakin 24 pakettia on Keijulla tällä, nyt paketoinnin alla...
Hän oveaan juuri nyt raottaa ja sisään kutsuu Kaiholaan...
On tuoksua mökki tulvillaan, ei kaikesta juuri selvää saa, mutta erottuu kaneli, muskotti, anis...

Tule sisään, älä ovelta takaisin käänny...
Katso, on penkillä paikka vielä sulle ja ystävälle, tärkeälle...

On pöydällä paperit, kortit, sakset ja leimasin ja sotkuinen kerä lahjanarun...
Kynttilä lepattaa lämpöään, on tunnelma tiivis, milloin se alkaakaan...

Ja ennenkuin huomaammekaan, on paketti työnalla...
On siinä monenmonta särmää,kulmaa ja hoksotinta antennia, puolelle ja toiselle...

Sinne Keiju sen pärekorin pohjalle yksikseen nakkas...
Näin paketoi hän ekan: salaperäisyyden, joka juuri tänään saapui...

HAUKI ON KALA...

... vaikkakin se seikkailee appelsiinituorejuustomeressä.
Vääntelin tuossa vielä sämpylöitä pellille ja aloin kertaamaan tämän päivän tekemisiäni!
Kaalilaatikon tein Paattislaisten tuomasta herkkukaalista, hauen nappasin pakkasesta, jonka olin saanut haukimiehen vaimolta upeina fileinä, ei ruodonruotoa näy, siis siinä hauessa, ei pakastimessa. Ekat joulutortut tuli taiteltua ja sämpylät kylläkin kaupan jauhoista. Vaan eipä ole aikaakaan, kun vielä vääntelin sämpylöitä isäni kasvattamasta vehnästä.
Tammelassa oli mylly ja myllyssä tonttu, aivan kuin satukirjojen jauhotonttu.
Pipon alta vyöryvät pulsongit jauhossa, pituutta hiukka reilut puolitoista metriä, kädessä aivan pikkuriikkinen nuhraantunut vihkonen, josta aina löytyi käyttämätön sivu, johonka tärkeänä teki omat merkintönsä. Eipä siinä ylimääräisiä keskusteltu, kun jo yht`äkkiä huomasit, että kaveri oli jo hiiviskellyt hommiinsa. Se tuoksu, joka tuli sieltä myllyltä ulko-ovelle... Se oli sitä lähi-ruoka-aikaa, jonka tämä suuri ja mahtava... Noh, jääköön nyt sanomatta!

Ja huomenna pitäisi lähteä ihmistenilmoille täältä ihanuuksien keskeltä...

Ensimmäinen talvipäivä selvitty, kuinkakohan ne tiedossa olevat reilu sata!

PUNAA POSKILLE

Tulla tupsahteli tuo pikatalvikin taasen, vaan kyllä oli yöllä jännän punaisena koko taivaanranta, kun se vihdoin tuuleltaan rauhoittui.

Aasinsilta hillon keitolle...
Piti alkamani joululahjahilloja tekemään jo hyvissä ajoin.
Pakkasen puolukat ja sokeria sekaan, niin jo hetken päästä oli kyökki valloillaan ihanan hillontuoksua. Maistui niiiiin hyvälle uuniruoan lisukkeena.
Se mitään lahjahilloa ole, kunhan sepustin.
Hillopurkinkin sain rikottua, onneksi en ehtinyt täyteen tankata.

Joulun kirjat on sentään jo vaihdettu lukemistoon, kunhan vaan selailin, jotta se joulumieli saisi otteeseensa.

Kakkukin täytyi laittaan kirjoihin ja kansiin, vaikka se on syöty jo viikko sitten: BH-Sagan Onnittelukakkuhan se on.

MITALIKAKKUJA JA SINGEREITÄ

Kyllä nyt on kaiholannörttikeiju tallentanut kaikki mahdolliset kuvansa sitten niin moneen kertaan ja ihan joka paikkaan, että oikein saapi ihan itekkin ihmetellä!
Voi pyhä pläjäys sentään! Pitäsköhän siirtyä paperi ja kynä linjalle takasin.
Ihan kiva oli kuvia selatessa, kun lontoonreissu kuvat mätkähti kehiin ja tuli tuo singeri-kuva. Portobello Roadilla oli eräs vaateliike vuorattu vanhoilla ompelukoneilla, vitriineissä ne siellä oli. Aivan mieletön näky, tuhansittain niitä oli. Tuli mieleen, josko kiinteistö on joskus ollut ompelimo, niin on siellä surina käynyt!



Singereistä pronssiseen mitaliin ja pikkukeijun Olgahan se taas on pärjäilly, pikkukeijun pikkuavustuksella, vai mitenkäpäin se meni!? Canicross-sm-pronssi-harrasteluokassa, menivät mokomat miehille häviimään kullan ja hopean!
No, muorikeijulle kelpaa pronssi oikein hyvin.