KEVÄT!

IHANAA! Ei sada lunta, ei ole paukkupakkasta. On ihanan kostea, keväinen, ilman aurinkoa, ilma!
Vihernäppiä kutkuttaa jo kovin, ensi viikollahan tuo mylly alkaa todenteolla taas käymään. Se on KEVÄT!
Tulkoon vaan taivaantäydeltä sitä luntakin vielä, ei haittaa, se on nyt KEVÄT!


Ihanan Lontoon-sumun on saanut aikaiseksi, täytyypi ihan fiilistellä jo senkin takia!
Niinpä; ennenkuin huomataan, onkin jo syksy!

Nyt on taas parein keijun laskeutua maanpinnalle ja elää tätä hetkeä hötkyilemättä!

Lennokasta lauantaita, teillekin!

ROMU MIKÄ ROMU

Kuinkas sitä nyt asiansa kauniisti esittäs, kun ei ilke ihan näin julkisesti oikein irrotella.
Mutta kun siis, toi lumi; keiju on nyt kolme päivää lapioinut kasvihuoneen seunustoja puhtaaksi tuosta lumesta, jälleen kerran siis ja pikkukeiju on auttanut myös. Kun tänään vuorossa olevan huoneen seinää vasten on 3 metriä lunta ja 4:n metrin leveydeltä niin olo on pikkasen voimaton! Onneksi sitten pappa tuli rattorilla avuksi ja mulle jäi lapioitavaa enää vaivaiset kolme korkeutta ja metri leveyttä, se tuntui jo ruhtinaalliselta. Mutta nyt keiju onkin sitten ihan romuna.
Sain vaihdettua kuivaa ylle ja istahdin tähän vuodatuskoneen äärelle ja vilkasin ulos niin johan taas sataa, lunta!
Ei yhtään tule keijulle yllätyksenä uutisoinnit romahtaneista halleista ja rakennuksista, lumi on aivan järkyn painavaa ja tiivistä.

Ihana kun sai taas purkaa paineet ja toivottelenkin meille kaikille nyppivää perjantai-ehtoota!

LUMETTAAKO!

Siis, mistä noita senttejä piisaa! Eilen aamullakin tuntui siltä, että koko pienen kylän lumet oli sataneet just kaiholan päälle! Eihän täältä päässyt duuniin muullakuin nelivetorescue-hälytyksellä. Ulko-oven takanakin, rappusilla joka on kunnon lipan alla, oli niin paljon lunta, jotta oikein sai käyttää voimia oven avaamiseen. Ja nyt taas siellä on tullut useampi sentti. Kyllä alkaa jo rauhallisempaakin "lumettamaan". Ja lisää tulee. Nyt on pakko lähteä, vielä kun pääsee...

Maanantaita vaan kaikille, kestetään tämä kaikki, mitä meille annetaan...

KUMMALLEKKOHAN...

On se niiiiiin ihanaa, kun meillä on kunnon talvi, pitkästäaikaa...

Aamulla aloin tuossa kertaamaan mielessäni tuon pikkukeijun juttuja, joita se taas ilmekkään värähtämättä mulle illalla jutteli, puhelimen välityksellä kylläkin, mutta näin mielessäni hänen kasvonsa. Niin, juttu koski aivan uutta, ainakin meille, lääkettä koirien dementiaan. Ja sitä oli sitten nämä edustajatkin testanneet ja oli tullut aivan mielettömiä muistinvirkistys elämyksiä!
Mainonnanuhriksihan tuo taas joutui ja nyt on muorikeijun 12vee Goira kuulemma seuraava testaaja.
Sitä vaan tulin miettineeksi, että mitäköhan se pikkukeiju vihjaili tästä testaus jutusta, että kummalle ne tabut on nyt tarkotettu, mulle vai Goiralle?
No ehkäpä en nyt sit taas mieti asiaa tuon enempää!








Hassun kuvan nappasin, kutsuttakoon sitä nyt vaikka: Vapaapäivän työpöydäksi!
Siihen sitä vaan sievästi tuli aivan huomaamattaan aseteltua kaikki tykötarpeet käsienulottuville, jotta lapputehdas pysyy joustavasti käynnissä...

Illaksi täytyy varailla lukematon määrä kynttilöitä valmiiksi, kun niin uhkailivatten sähkökatkoksista. Jotenka tunnelmallista ehtoota meille kaikille.

AIKA

Aamulla, joskus, kun herää niin toivoo, että päivä olisi jo illassa...
Vuosia sitten, kun on tutustunut ihmiseen, ei tule ajatelleeksi, että koittaa päivä jolloin on jättämässä viimeisiä jäähyväisiä, joskus.
Vaikka on ollut jo vuosia tiedossa, että väistämätön tosiasia ja joskus jopa jo toivottu asia, on edessä, joskus ennemmin tai myöhemmin.
Aina se koskettaa ja joskus vähemmän tai enemmän, mutta koskettaa kuitenkin.
Joskus sitä vaan täytyy pysähtyä ja todeta, että "elämä on".
Joskus, joku on totenut, että aika kultaa muistot, niinhän se on.
Ja, joskus myös joku on totenut, että ihminen elää niin kauan kuin joku muistaa hänet nimeltä.





Huurteista perjantaita ja tuleekohan se kevät sieltä ikuna...

LUIKASTA YSTISPÄIVÄÄ...

Voi, olo on kuin jouluna ikään! Maltoinpa vaan olla avamatta paketteja ja kyllä kannatti, olo on niin ystävällinen. Kiitos Ystäville, jotka olette olemassa.
Siis, silti olette ihania, vaikka ei muistamisia olisi tullutkaan.
No, nyt tää menee selittelyksi, parein lopettaa...



Ehtoolla tai pikemminkin yöllä innostuin sitten virkkaamaan kun ei oikein jaksanut tuota töllötintäkään katsella. Nyt olisi 81 palaa valmiina...Joku sitä sitten aamulla ajoissa heräsi nojiksesta, kun oli tullut vähän virkkailtua, mutta ei haittaa...

LAPSENPLIKKANA

Äkkiä se aika kuluu, kun "lapsi" kasvaa niin isoksi, että on tosi helppoo olla lapsenvahtina.
Hetki sitten se oli yhtä piipitystä ja pää punasena huutamista ja jatkuvaa vahtimista, ettei taas ole pahojaan tekemässä. Nyt sitä ollaan niin kiltisti ja totellaan käskystä, ihan kivaa oli.
Johan sitä Saga kylläkin täyttää jo vuoden, pitäähän sitä koiran jo osaakin käyttäytyä tuon ikäisenä!

Räätälöitiin muutamat lätyt vahtihomman lomassa ja taas toteankin, että kuinka yksinkertaisista aineista sitä tulee niin maukasta ja suuhunsopivaa. Ja jos haluu ruokasampia, niin eiku täytettä sisään ja eiku ääntäkohden.

Kasvihuonehommiakin ehtisin hiukka tehdä ja ilokseni totesin, että eipä ne luonnonlinnut mihinkään ole kadonneet, siellä ne jasmikepensaissa lauleskeli ja ilmakin oli niin siisti. Keväänmerkkejä ihan selvästi...