TÄÄ NIITÄ PÄIVIÄ ON... Aamun jälkeen tuntuu ilma ihan sairaasti viilenneen, ihme pyörteitäkin kehitellyt kaiken päivää niin että on alvariinsa saanut nostella pystyyn millonmitäkin puodin edessä. Mutta onneksi ei ole sellaista myräkkää kuin meren toisella puolen, voi reppanoita! Se olisi sitten Halloween-aatto, eipä ole paljoa innostanut täälläpäin, ollaan vissiinki sen verran jörrikkäkansaa... Kuviakin olisi,mutta jääköön nyt vielä laittamati... Hirrrrrvittävää Halloweenia...

PIKKUHILJAA...KEIJU HERÄÄ HENKIIN... Melkeinpä kaksikymmentä kuukautta horroksessa oltuaan, pikkuhiljaa, venytellen ja haavojaan nuollen, mutta: totta se on, että hengissä ollaan. Ironista että kaikki muu vaipuu nyt horrokseen. Taitaapi keijun suonissa virrata draculan verta...tai jotain muuta vastaavaa...Pikainen silmäily ympärille, aivan ja eikun toteamaan että kaikki on muuttunut. Jos vaikka niitä kuvia sitten toisella kertaa ja jos vaikka kaikkea muutakin, kun tämä nyt on vielä tämmöstä...Mutta tosi ihanaa viikonloppua jos vaikka sainkin tämän julkaistua...Ihanaa taas olla keskuudessanne! Tai sitten ei, jos tämä haihtuikin sinne taivaisiin niin sinne myös kivaa viikonloppua toivottelen...

hhhh

GARIP IN MEMORIAM 02.03.2011.

"Se mitä olimme, olemme nyt. Se mitä meillä oli on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä, ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua, etkä enää löydä, ja tunnet surun... Hiipivän sydämeesi. Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele tassujeni ääntä sydämessäsi. En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa."

SAMO JA VAARI...

Noku ei tää oo oikee samovaari, vaan keijun uusi vedenkeitin. Aivan mieletön siis, tierätteks! Ja lisäksi se on kuin koru... Ei maistu keitetty vesi muoville ja niille vastuksille. Pitää veden vaikka kuinka kauan kuumana ja on kaunis kuin koru! Pari päivää sitä kassan takaa silmäilin ja sitten se ostopäätös tuli, koska se on niin kauniskin, kuin koru! Jatkuvasti on nuo muovijutskat hajalla, tai siis just vuoden kestää ja sitten saat heittää veks. Keiju nyt tietty keitteleekin tuota vettä jatkuvasti, ainahan se nyt täytyy olla teekupponen käden ulottuvilla. Hinta oli todella edullinen ja muistinko jo sanoa, että se on niin kauniskin kuin koru!
Ihana "vesipappa" vai mikä nyt liekin...

KEVÄT,KULJEN KASVIHUONEEN LÄMPÖÖN...

Mieleen pikkuhiljaa, aivan salaa, hiipii tuo kostea, mullan tuoksu. Aurinko luo noita mahtavia säteitään ja kirkkauttaan. Vaan ilta kun koittaa, niin jo taas hiipii keiju mielellään uunin lämpöön ja villatöppösiin. Eipä sitä kauheita olisi toivomuslistalla, kuin että pakkaset loppuis! Matalapaineethan sieltä seuraavaksi tietty luistelee tulla, mutta kyllä nekin sitten on parempia mielestäni kuin tämä hyytävä kylmyys. Vaan, enpä ole yksin pakkasten kanssa, positiivista mietiskelyä on nyt pakko harrastaa, laaemmaltikin.
Ja eikun lisää siemeniä multaan, kyllä se tästä...

PAKKASPÄIVÄNPANNARIPIIRAKKA

Tänään ei ole ollenkaan niin kylmä kuin eilen. Vaan kyllä on kylmää, mutta me sen kestämme, heinäkuussa on sitten yhtä paljon plussaa kuin nyt miinusta, toivottavasti.

Pakkaspäivän ratoksi kokkailin pannareita oikein urakalla, piirakkavuokiin laitoin, kun on sitten kivempi tarjota suoraan niistä ja viedä tuliaisiksi. Noh, litran taikinasta tuli juuri kaksi kappaletta, joista tuo toinen lähtee juuri nyt piinaamaan pikkukeijua!

Pidetäämpä yllä positiivisiapakkaslukemia!

JA KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN!

Melkein pääsi keiju kesään asti, ennenkuin kaiholasta lakkasi vedentulo. Aamulla ja vielä aamupäivälläkin tuli ihan normisti, vaan kuinkas sitten kävikään; eipä enää tullutkaan.
Keiju pihalle ja lapionvarteen ja polkua auki vimmatusti kellariin. Kyllä muuten on umpihanki korkeeta! Kellari on ollut lämmitettynä marraskuulta asti, tietty, ja ihmettelinkin, jotta jäähänkö ne vesilaitteet nyt muka olisi mennyt.
Räpläsin, naputtelin ja jo hiukka kolkuttelinkin ja kipinkapin taas yläkertaan juoksin ja kokeilin, vaan ei tullunna, ei!
Kertaalleen tai kaksi vielä saman toistin, tuloksena oli: ei tippaakaan vettä.
Niinpä sitä sitten taas soittamaan pappakeijulle... Hetkenkuluttua taas oltiin kellarissa ja pappa suunnilleen seisoi paikallaan ja osoitteli ruuvimeisselin näköistä taikasauvaansa hetken ja toimimaanhan ne vehkeet alkoi! On tää niin miehinen, tää maailma, totean jälleen!

Gonna, tuo kaiholan ilmapuntari, itse kömpi kolostaan 26.1. ja käytti ittensä keijun herkku salaattikupilla, suurella ruokahalulla, nautti valo- ja lämpöhoidot, kipitti mennä takasin koppiinsa ja ei ole sen jälkeen poistunut sieltä! Alko muuten nää pakkaset kiristyyn juuri päivä, pari tuon jälkeen. Että semmonen ilmapuntari se on.

Vaan mepä kestetään pakkaset ja nautitaan aurinkosta, joka niin mukavasti ikkunan läpi lämmittää...