UUNINLÄMPÖÄ

Aamusella, kun vielä unenpöpperössä virittelee uuniin puita ja sytyttelee niitä ja sitten toteaakin, että nythän onkin vapaapäivä, on se tunne aivan ihmeellinen.
Voi kääriytyä nojikseen viltin sisään, nauttia iiiison kupillisen teetä, hieroskella unihiekan rämmäleet silmäkulmista ja rapsutella Goiraa, joka hivuttautuu ihan hiljaa vierelle.
Tunnin kuluttua voit avata uuninluukut ja se kaikki ihana lämpö, mikä sieltä levittäytyykin huoneeseen... Pienestä se on kiinni keijunkin huippuhetket...

Luontokin on taas kauneimmillaan.

INVENTAARIONPAIKKA...

Siis, jokaisella vähänkin itseään kunnioittavalla keijullahan pitää olla Pellervo-lehden vuosikerta vlta 1938, tai ihan varmuuden vuoksi sadetakinkorjaussetti vlta 1935, tai almanakat tai Seurat tai ruokakupongit tai...
Voi kauhistuksenkanahäkki!
Tai aivan ihana päästävedettävä nukensänky ja hurmaavat vaatteet ja kengät ja pitsisukat, vaan eipä ole sitä nukkea.
Jälleenkerran tulee mieleeni se melkein metrinen amerikannukke, jonka Eno Merimies seilaillessaan toi minulle. Muistan ne ihanat olkapäille ulottuvat hiukset,punaiset,pitsein koristellut mekot ja kengät ja pitsiset polvisukat. Eikä siinä vielä kaikki: tämä nukke käveli ja käsiäänkin liikutteli. Eipä ole aikaakaan, kun jossain näin yhden sen jaloista! Miksi se täytyi antaa minulle silloin pikkumuksuna, rikkihän se meni tai ainaski se piti purkaa ja nähdä mitä se sisälsi!
Sen olisin halunnut säilyttää.
No, nyt taas yksiosa elämää on muovipusseissa verannalla ja odottaa sijoituspaikkaa.
Sellaistahan tämä on, yhtä inventaarioo!

PUKIT LÄKSI...

...ja koirat tuli tilalle! Ei vaineskaan, kun puput tuli tilalle...
Kylläpä oli surkeeta heittää upea, (pikkukeiju sanoo nyt: ränkkä) vihreä, ihanat limenväriset kasvannaiset omaava kuusi pihalle, tuonne kylmään maailmaan.
Kunhan ei nyt vaan joku kuusihalaaja tms sellanen tulis ja pirättäs!

Kauhiasti taas sai toteuttaa itteään, että joulun sai paikattua, vaikkakaan en tänä vuonna läheskään koristellu niin paljon kuin joskus aiemmin. Ajanpuute taas iski.

Amaryllikset ovat muuten tosi kaunihia maljakossa, tai ainaski mä tykkään.

"Mustat enkelit" kävivät joulunaikaan pötköttelemässä muorin sohvalla ja kuvahan tästä oli napattava. Upsista, nyt en kyllä huomannu omistajalta kysyä lupaa julkasuun, mut otetaan se riski...

Joskopa se nyt tästä taas alkaisi. Ja mikäettei, kun vaan pistää alkamaan!

Upeata ja salaperäistä jatkoa tälle vuodelle vaan kaikille!