Aamusella, kun vielä unenpöpperössä virittelee uuniin puita ja sytyttelee niitä ja sitten toteaakin, että nythän onkin vapaapäivä, on se tunne aivan ihmeellinen.
Voi kääriytyä nojikseen viltin sisään, nauttia iiiison kupillisen teetä, hieroskella unihiekan rämmäleet silmäkulmista ja rapsutella Goiraa, joka hivuttautuu ihan hiljaa vierelle.
Tunnin kuluttua voit avata uuninluukut ja se kaikki ihana lämpö, mikä sieltä levittäytyykin huoneeseen... Pienestä se on kiinni keijunkin huippuhetket...
Luontokin on taas kauneimmillaan.
Niinhän se on että vapaapäivät on parhaita, ei oo kiirettä mihinkään.
VastaaPoistakuulostaa suloiselta - taito tarttua hetkeen :)
VastaaPoista