HIUTALEITA

Luukku numero neljätoista.

Meillä jokaisella on asioita, joita ei usko ennenkuin itse kokeilee. Näin kovalla pakkasella tuli mieleen se, kun vanhemmat mukulana sen tuhannen kertaa kielsivät mua laittamasta kieltä rautaiseen putkeen! No, pitihän se kokeilla, maitorattaisiin ja siinähän sitä oltiin kiinni kuin " se "junttilan tuvan seinässä! Puhumattakaan eräästä tätiratsastajasta, joka kokeili samaa hevosenriimunsolkeen, tulihan sitten varotustaulut tallin ilmoitustaululle!
Tätä täytyi myös kokeilla, kun en muuten uskonut: pala paperia, saksit siitä hiutaleen, käytät sen sulassa parafiinissa ja kyllä; aivan upeita, melkeinkuin lasitettuja hiutaleitahan sieltä tulee pilvinpimein. Tosi upeita! Kuva vaan ei anna oikeaa kuvaa niistä, mutta sitten myöhemmin paremmin. Jostain syksyn lehdestä luin ohjeen. Kannattaa kokeilla.

TALVEN TUNTUA

Luukku numero kolmetoista.

Kumosin nuo hyytelöt joutessani ja asettelin sopivaan "lukuun". Ei vaineskaan!
Nyt on sen verran talven tuntua, että oli kiva laittaa tulia pesiin ja ihan vaan nauttia tästä rätinästä, eikä tehdä mitään!


Ja katsella adventtikynttilöiden lepatusta...

Niin ja huomata, että laakerinlehtipuuni on alkanut kukkimaan joulukuussa. Aika ihmeellistä. Se on vasta ollut sisälläkin reilun kuukauden.


Ehkäpä me kaikki kestämme nyt tämän reilun viikon kestävän pakkaskauden,
tuntuu se kyl niin pahuksen kylmältä,silti...

PIHALLA,MELKEIN KUIN LUMIUKKO

Luukku numero kaksitoista.

Tyyntä myrskyn edellä, sanotaan. Aivan ihana ilma ulkoilla ja tulihan sitä sitten haettua jo joulukuusi valmiiksi, reppana vaan koki muodonmuutoksen kun pääsi sisään!
Koristelin pihaa ja linnuillekin laitoin jo ekan lyhteen, kun lupasivat niin kylmää viikkoa, onhan sitten niilläkin mitä puuhastella lämpimikseen.
Leppoisaa lauantaiehtoota teille kaikille!

TUNNELMOINTIA

Luukku numero yksitoista.

"Niin talvi tulee,
tiuku soi silloin helisten,
lystisti sukset liukuu,
pääll`lumikinosten;
ja tuli takassansa
sulosti leimuaa." Z.Topelius,Vuodenajat

Tunnelmallista perjantai-iltaa meille kaikille.
Kaihola hiljenee, vuorokaudeksi.

HUURRE OMPPUJA

Luukku numero kymmenen.


Tämä tahmanäppinen keiju, liimaillu ja väsännyt loppuja joulukortteja, päätti samoilla näpeillä tehdä parit pöytäkoristeet. Jotka kyllä nyt joutuivat huomiseen asti oleilemaan verannalle. Mukulana aina ihmettelin niitä lehdissä olevia huurrereunaisia laseja ja noita erilaisia hedelmiä, jotta kuinka ne tulee tuommoisiksi ja mikä pettymys se olikaan, kun sit yks kaunis päivä selvisikin niitten jippo, vain valkuaista ja kidesokeria!
Kauniita ne on silti vieläkin keijun mielestä ja kivoja muulloinkin kuin jouluna.

MILJOONA,MILJOONA TONTTUA

Luukku numero yhdeksän.

Tonttu-teemassa pysyäkseni, on pakko laittaa tämä oiva tontunteko-ohje teille. Itse olen sen saanut Saviheinäpuodin Suskalta joskus tositosi monta vuotta sitten.
Pari puuhelmeä, liimaa, cocktailtikku, pienipala ohutta huopaa tms ja silmät jollain tussilla tai vastaavalla ja johan alkaa tonttuja syntymään.
Niillä on kiva koristella kukkaistutukset, limput, kuivakakut ja vaikka ne saippuat joita tein, nimilaput liittää tontulla.
Puuhelmet, joita itse käytän, on ostettu kirppikseltä; autonistuinsuoja, jonka purin ja johan on helmiä riittänyt. Usein on niitä myynnissä muutamalla eurolla ja ihan käyttämättömiä, pussissa vielä!
Vähän kyllä nyt levis tuon esimerkki-tontun simmut, melkestä tuli monsteri-sellanen, voi tonttu parkaa.

TONTTU PÄÄNSÄ KALLISTAA

Mitä saadaan aikaiseksi, kun on kerä villalankaa, 60 cm pyöröpuikot ja 180 silmukkaa, kudotaan ainaoikein-neulosta, noin 25 cm!

No tietty luukku numero kahdeksan, ilta tai pari kun kutoo, vaikka tv:tä katsellessa. Sitten vaan täytettä sisään, kun saumat ummessa ja tollaisia kivoja tupsuja tai nappeja tms koristeeksi ja lahja on valmis. Tai tontulle tyyny, johon päänsä kallistaa...Mukavia kudonta hetkiä kaikille!