Luukku numero kymmenen.
Tämä tahmanäppinen keiju, liimaillu ja väsännyt loppuja joulukortteja, päätti samoilla näpeillä tehdä parit pöytäkoristeet. Jotka kyllä nyt joutuivat huomiseen asti oleilemaan verannalle. Mukulana aina ihmettelin niitä lehdissä olevia huurrereunaisia laseja ja noita erilaisia hedelmiä, jotta kuinka ne tulee tuommoisiksi ja mikä pettymys se olikaan, kun sit yks kaunis päivä selvisikin niitten jippo, vain valkuaista ja kidesokeria!
Kauniita ne on silti vieläkin keijun mielestä ja kivoja muulloinkin kuin jouluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti