HAUKI ON KALA...

... vaikkakin se seikkailee appelsiinituorejuustomeressä.
Vääntelin tuossa vielä sämpylöitä pellille ja aloin kertaamaan tämän päivän tekemisiäni!
Kaalilaatikon tein Paattislaisten tuomasta herkkukaalista, hauen nappasin pakkasesta, jonka olin saanut haukimiehen vaimolta upeina fileinä, ei ruodonruotoa näy, siis siinä hauessa, ei pakastimessa. Ekat joulutortut tuli taiteltua ja sämpylät kylläkin kaupan jauhoista. Vaan eipä ole aikaakaan, kun vielä vääntelin sämpylöitä isäni kasvattamasta vehnästä.
Tammelassa oli mylly ja myllyssä tonttu, aivan kuin satukirjojen jauhotonttu.
Pipon alta vyöryvät pulsongit jauhossa, pituutta hiukka reilut puolitoista metriä, kädessä aivan pikkuriikkinen nuhraantunut vihkonen, josta aina löytyi käyttämätön sivu, johonka tärkeänä teki omat merkintönsä. Eipä siinä ylimääräisiä keskusteltu, kun jo yht`äkkiä huomasit, että kaveri oli jo hiiviskellyt hommiinsa. Se tuoksu, joka tuli sieltä myllyltä ulko-ovelle... Se oli sitä lähi-ruoka-aikaa, jonka tämä suuri ja mahtava... Noh, jääköön nyt sanomatta!

Ja huomenna pitäisi lähteä ihmistenilmoille täältä ihanuuksien keskeltä...

Ensimmäinen talvipäivä selvitty, kuinkakohan ne tiedossa olevat reilu sata!

PUNAA POSKILLE

Tulla tupsahteli tuo pikatalvikin taasen, vaan kyllä oli yöllä jännän punaisena koko taivaanranta, kun se vihdoin tuuleltaan rauhoittui.

Aasinsilta hillon keitolle...
Piti alkamani joululahjahilloja tekemään jo hyvissä ajoin.
Pakkasen puolukat ja sokeria sekaan, niin jo hetken päästä oli kyökki valloillaan ihanan hillontuoksua. Maistui niiiiin hyvälle uuniruoan lisukkeena.
Se mitään lahjahilloa ole, kunhan sepustin.
Hillopurkinkin sain rikottua, onneksi en ehtinyt täyteen tankata.

Joulun kirjat on sentään jo vaihdettu lukemistoon, kunhan vaan selailin, jotta se joulumieli saisi otteeseensa.

Kakkukin täytyi laittaan kirjoihin ja kansiin, vaikka se on syöty jo viikko sitten: BH-Sagan Onnittelukakkuhan se on.

MITALIKAKKUJA JA SINGEREITÄ

Kyllä nyt on kaiholannörttikeiju tallentanut kaikki mahdolliset kuvansa sitten niin moneen kertaan ja ihan joka paikkaan, että oikein saapi ihan itekkin ihmetellä!
Voi pyhä pläjäys sentään! Pitäsköhän siirtyä paperi ja kynä linjalle takasin.
Ihan kiva oli kuvia selatessa, kun lontoonreissu kuvat mätkähti kehiin ja tuli tuo singeri-kuva. Portobello Roadilla oli eräs vaateliike vuorattu vanhoilla ompelukoneilla, vitriineissä ne siellä oli. Aivan mieletön näky, tuhansittain niitä oli. Tuli mieleen, josko kiinteistö on joskus ollut ompelimo, niin on siellä surina käynyt!



Singereistä pronssiseen mitaliin ja pikkukeijun Olgahan se taas on pärjäilly, pikkukeijun pikkuavustuksella, vai mitenkäpäin se meni!? Canicross-sm-pronssi-harrasteluokassa, menivät mokomat miehille häviimään kullan ja hopean!
No, muorikeijulle kelpaa pronssi oikein hyvin.

MAAILMAN YMPÄRI

Kylläpä on mukavaa saada kortteja joka maailman kolkasta! Tässähän ihan alkaa maailmankuva avartumaan ja innolla kartalta seuraamaan, jotta missäpäin tuokin maa on. Postcrossing on nyt ihan vienyt keijun mukanaan.
Kortteja tupsahtelee ihan solkenaan laatikkoon, tai melkestä ainakin.
Taiwan, Kiina, USA, ja joka puolelta eurooppaa.
Nuorin kenelle olen kortin lähettänyt on 12 vee ja eläkeläinen on sitten se toinen ääripää. Opiskelijoita on ollut paljon. Kiva on saada, mutta kiva on myös lähettää.
Nytkin on lähtövalmiina jenkkeihin ja alankomaihin kortit!

Ihan kivan ilman teki tällepäivälle!
Täytyypi mennä hiukkasen haravoimaan taas, jos vaikka masukin vähän laskis, oli munkkipäivä!

SYYSLOKAA...

Aivan outo tunnelma alkaa pikkuhiljaa hiipiä sisukseen! Melkeistä joka-aamuinen leipätaikinan hiljainen kohoaminen, tuli rätisee uunissa, valokin hiipii niin hitaasti aamusella, pihka alkaa tuoksua sieraimiin, vaikka ei ole ollut kosketustakaan havupuihin,vielä!
Kylläpä tämä nyt on tätä marrasta, syysloka saapi väistyä ja ihanampaakin upeampi aika on taas käsillä!

Ajattelin niin, että keijupa myöhästyy kokonaan tuosta haravointileikistä, vaan eipä se nyt niin käynytkään. Kyllähän sitä nyt aina haravoi, mutta se kärrääminen...

Kaiholassa leijuu kohta tuoreen sämpylän tuoksu, siihen ei kyllästy!

Kummasti kynttilöitäkin tulee iltasella viriteltyä, sinnesuntänne...

Se on kohta JOULU!

AAMUPALALOUNASJÄNSKÄTYS

Luinpa tuossa muutama päivä sitten taas yhden lehden tuosta alati kasvavasta lehtipinostani ja taas jäin koukkuun siinä olleeseen juttuun, meinaten postcrossingiin!
Ensimmäiset viisi korttia lähetin maanantaina ja nyt jänskättää ihan hirmuisesti, jottakun se korttitulva valtaa postilaatikkoni. Kortit ovat olleet heikkouteni aina ja tykkään niin lähettääkin niitä. Tekstarit ja sähkösetviestit kun katoavat joskus, mutta kortti pysyy!
Kaikki lomalta lähettämäni kortit eivät vieläkään ole tulleet perille...

Sitten jänskättää kun odotan aplounasseuraa ja maha murisee ja mun mielestäni aivan ihanaiset salaattilautaset väsäsin meille...
Mitäköhän se Bikkukeiju tuumaa, kunhan se nyt tulis jo töiltään...
Taitaapi kohta vaihtua päivällislautasiksi, kunhan nyt ei ihan lakastuisivatten...

Jänskättää niin ettei saa tehdyksi nyt mitään muuta...
Vapaapäivän ihanuutta.
Nuo rästihommelit nyt ei häviä mihinkään...

SYKSYKÖ?

Viikko sitten seisoin pihamaalla ja seurasin pienen kurkilauman lentoa ja huutelua ja hetken päästä parvi oli yli satapäinen mahtava, pikkuhiljaa korkeutta kerää mieletön pyörre. Me papan kanssa seurasimme sanattomana tapahtumaa. Vieläkin se samainen poppoo huutelee ja ei se ainakaan tänään lähde mihinkään, kun on aivan tyyntä! Syksyä se sitten vaan on. Kannoin laakeripuunikin sisälle, on mahtavat kasvannaiset tehnyt tänä kesänä. Taas jaksaa talven yli sisätiloissa.

Ilma on niin lämmin, mutta kuitenkin kylmä, ehkäpä tuo kosteus nyt tekee tehtävänsä.
Pilvetkin kulkee niin kovaa, mutta sataahan se tietty tänäänkin.

Ihanan syyskimpun sain isältäni.
Ensimmäinen sellainen ikuna häneltä, mutta kyllä kannatti saada!
Omin kätösin oli hän sen riistapellolta kerännyt!

On se syksy, onhan...