KONNANKOUKKUJA

Eipä ole pitkää aikaa siitä, kun itsestä tuntui siltä, että voisi painua talviunille kuin nallekarhu konsanaan.
Vähän aikaa sitten, vapaapäivän kunniaksi, herättelin Gonnaa mökistään ja käytiin uiskentelemassa ja vähän jutskailtiin eli heräiltiin kunnolla,siis Gonna.
Sitten se painaltaa kipinkapin taas mökkiä kohden ja muorikeiju perään, että kun syödäkkin täytyisi joskus. Ohjasin sen sitten silleen puolivahingossa ruokapaikalleen ja innostuihan se sit ruokailemaan, kun aikansa mairitteli sitä!
Ja sitten taas suunta kohti mökkiä ja minä kameran kanssa kuvaa näpsimään ja se ei tykkänyt ollenkaan tollasista salamavaloista ja takajalkojen varassa ympäri ja, jes, lämpölampun alle, +40, köllöttelemään, kaula pitkällä.
Ja pirulauta kun ei millään malttais ite sinne mennä, kokoajan saa olla neuvomassa!
Pikkukeijun kanssa totesimmekin, että oliskohan markkinoita ihmiskokoisille lämpölampuille! Niin kiva olisi ihanvain hetkeksi mennä sinne lämpöilemään.