Tänään oli sopivasti juttua asiakkaitten kanssa siitä, kuinka riippuvainen sitä on kännykästä. Siis aivan tällainen tavis-ihminenkin, jatkuvasti asioita joutuu hoitamaan moneen kertaan päivän aikana, puhumattakaan puheluista jotka ovat vaan tyyliin; "mitä sulle kuuluu". Olin meinaten tämän kylän sentraalisantran 80-vuotis synttäreillä illalla ja puhuimme juuri, kuinka hän nuoruutensa vietti sentraalin "vahtina", reilut 50 vuotta sitten. Muorikeijun kotonakin on huone, jota kutsuttiin puhelinhuoneeksi. Tänäpäivänä se puhelin on juurtunut korvaan kiinni, noin niinku kuvannollisesti ja se tunne, kun huomaat, että se on unohtunut johonkin, jos vaikka joku soittaa...
Kuvan muori, risunyytteineen, ei liity mitenkään tähän päivään. Se vaan muistutti minua jotenkin, en ole ollut sentraalisantrana edellisessä elämässä, vaan varmaankin juuri tuollainen huoleton, huivipäinen mummeli,kai.
Sitä toivoisi itse kunkin pääsevän sitten ajallaan "huolettomaksi, huivipäiseksi mummeliksi". =)
VastaaPoistaJa sellainen juuri oli meidän isänäiti! Aivan loistomummu, juuri sellainen joka tulee mieleenkin sanasta "mummu". =)